Näkinpartaiset muistuttavat ulkonäöltään kasveja, sillä niillä on varsimainen rakenne, josta erottuu lehtimäisiä ulokkeita. Ne jopa kiinnittyvät alustaansa juuria muistuttavilla ritsoideilla. Solukot ovat kuitenkin erikoistumattomia ja näkinpartaiset luetaan levien lailla sekovartisiin.
Sekovartisten rakenteet eivät ole erikoistuneet suorittamaan eri toimintoja kuten kasveilla, vaan sekä varren että lehtimäisten haarojen solukot yhteyttävät ja ottavat tarvitsemansa ravinteet suoraan vedestä.
Suomessa on tavattu 21 näkinpartaislajia
Viimeisimmän tiedon mukaan Suomesta löytyy 21 eri näkinpartaislajia sekä suolaisista että makeista vesistä. Heimoon kuuluu useita sukuja, joista kaksi suurinta ovat näkinparrat ja siloparrat.
Lajeja voi olla vaikea tunnistaa toisistaan, sillä yksilöiden välinen vaihtelu on suurta. Usein avuksi tarvitaan mikroskooppia, jolla tarkastellaan esimerkiksi kuorisolujen pinnalla olevia piikkejä tai lisääntymisrakenteiden muotoa.
Näkinpartaisten lajintunnistuksessa käytetään lisääntymiselimiä, jotka näkyvät kuvan mukulannäkinparran tapauksessa oransseina palluroina.
Näkinpartaisniityt tarjoavat elinympäristöjä eläimille ja kirkastavat vettä
Näkinpartaiset viihtyvät usein matalissa, pehmeäpohjaisissa lahdissa, joissa ne voivat muodostaa tiheitä ja laajoja niittyjä. Näkinpartaisniityt ovat arvokkaita elinympäristöjä monille eläimille. Ne myös suodattavat tehokkaasti ravinteita, mikä kirkastaa vettä. Niityt ovat luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi niiden suuren merkityksen ja harvan esiintymisen vuoksi.
Mukulanäkinparta, punanäkinparta sekä merisykeröparta asuttavat Itämerta
Yleisin näkinpartaislajimme on heleän vihreä mukulanäkinparta (Chara aspera), jonka voi monia muita näkinpartaislajeja helpommin tunnistaa helmenvalkoisista talvehtimismukuloista, joita sillä on juurimaisissa ritsoideissa, eli juurtumahapsissa, joilla se kiinnittyy alustaansa.
Toinen helposti tunnistettava näkinpartainen on jämerä punanäkinparta (Chara tomentosa), joka poikkeaa rouhean ulkomuotonsa puolesta muista sukulaisistaan. Punanäkinparta on pinnan lähellä kasvaessaan nimensä mukaisesti ruosteenpunertava, syvemmällä kasvavat yksilöt ovat yleensä harmahtavan tummanvihreitä.
Hassuina harakanpesinä kasvava merisykeröparta (Tolypella nidifica) on sukunsa ainoa edustaja Itämerellä. Sekin on helppo tunnistaa takkuisista sykeröistään. Sen sijaan enimmäkseen makeassa vedessä viihtyvät siloparrat kuten järvisiloparta ja hauensiloparta vaativat mikroskooppia ja harjaantunutta silmää, jotta lajit erottaa toisistaan.
Punanäkinparta on helppo erottaa sukulaisistaan jämerämmästä ulkomuodostaan ja versojen ruosteenpunaisesta väristä.
Näkinpartaisia:
- näkinparrat (Chara spp.)
- siloparrat (Nitella spp.)
- mukulanäkinparta (Chara aspera)
- punanäkinparta (Chara tomentosa)
- merisykeröparta (Tolypella nidifica)
- järvisiloparta (Nitella flexilis)
- hauensiloparta (Nitella opaca)