Veden laatua koskevilla tutkimuksilla selvitetään meren tilaa ja meren elämän perusedellytyksiä. Veden laadussa tapahtuvat muutokset kertovat esimerkiksi rehevöitymisestä tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tutkimukset tarjoavat tärkeän tietopohjan meren hoidolle.
Itämeren veden laatua tutkivat ja seuraavat muun muassa Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja rannikon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset). Mittauksia tehdään sekä avomerellä että rannikkovesissä.
Tutkimukset antavat tietoja syvänteiden tilasta ja tapahtumista
Vedestä mitataan monenlaisia asioita, muun muassa lämpötilaa, suolaisuutta ja happipitoisuutta. Tärkeitä mittareita ovat myös veden sameus, levämäärä ja näkösyvyys. Vesiä rehevöittävien ravinteiden eli typen ja fosforin pitoisuuksia seurataan niin ikään. Uusi tutkimuskohde ovat meriroskat.
Mittauksia tehdään eri syvyyksistä otetuista vesinäytteistä. Näytteistä selviää esimerkiksi, onko merenpohjan tuntumassa tarpeeksi happea vai vallitseeko siellä happikato. Jos syvännenäytteestä löytyy paljon fosforia ja vain vähän happea, syynä on luultavasti se, että pohjasta on vapautunut hapettomissa oloissa veteen fosforia.
Veden pintakerroksen ravinnepitoisuuksissa havaitut alueelliset erot voivat paljastaa kuormituslähteitä.
CTD-luotaimella mitataan suolaisuutta ja lämpötilaa
Suolapitoisuuden vaihtelut vaikuttavat eliöiden elinoloihin
Meren eliöt ovat yleensä tarkkoja veden suolaisuudesta. Suolapitoisuuden pitää olla juuri sopiva, jotta ne pystyvät elämään ja lisääntymään. Itämerellä suolapitoisuus vaihtelee sekä alueittain että syvyyden mukaan. Suolaisuudessa esiintyy myös ajallista vaihtelua.
Suolapitoisuuden mittauksilla seurataan Pohjanmereltä Itämereen ajoittain tulevan suolaisen meriveden liikkeitä. Näillä suolapulsseilla on vaikutusta varsinkin merenpohjan elinoloihin mutta myös koko Itämeren tilaan.
Suolaisuusmittaukset kertovat myös ilmastonmuutoksesta. Kun sademäärät ja rankkasateet lisääntyvät, pintaveden suolapitoisuus vähenee.
Rehevöityminen näkyy satelliittihavainnoissa
Osa tutkimuksista tehdään satelliittien avulla. Satelliittihavainnot antavat tietoa erityisesti levämääristä sekä veden väristä ja sameudesta. Kuva-aineistoista voidaan määrittää vesialueita, joilla esiintyy sinilevää tai joiden vesi on jokien tuoman maa-aineksen samentamaa.
Itämeren rehevöityminen on pienentänyt näkösyvyyttä. Se on lisännyt varjostavan planktonin määrää. Varjostus vaikuttaa pohjaan kiinnittyneisiin kasveihin ja leviin. Ne eivät selviä yhtä syvällä kuin ennen, koska siellä ei ole enää tarpeeksi valoa.
Suurimalla osalla Suomen avomerialueista rehevöityminen eteni 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen kehitys on tasoittunut. Suomenlahti ja erityisesti sen itäosat eivät ole enää rehevöityneet vuosituhannen alun jälkeen vaan alkaneet hieman toipua. Myönteinen kehitys on johtunut vesiensuojelun tehostumisesta. Myös sääolojen säätelemät sisäiset prosessit ovat Suomenlahdella vaikuttaneet asiaan
Muovia ja muuta meriroskaa löytyy myös Itämerestä
Roskaantuminen on tunnistettu ongelmaksi kaikilla maailman merillä. Roskien materiaali vaihtelee, mutta suurin osa on muovia. Muovia huuhtoutuu mereen enimmäkseen rannoilta, mutta myös mereen jääneistä pyydyksistä eli niin sanotuista haamuverkoista.
Meressä aallot ja jää jauhavat muoviroskia niin, että ne pilkkoutuvat yhä pienemmiksi kappaleiksi, mikromuoviksi. Mikromuovi kulkeutuu herkästi eliöihin ja sitä kautta koko ravintoketjuun.
Suomessa ja muualla EU:ssa tutkitaan meriroskan määrää ja laatua. Mikromuoveja kerätään kerran vuodessa tiheällä haavilla, jota vedetään aluksen vieressä. Tulevaisuudessa on tarkoitus tutkia myös merenpohjaan vajonnutta meriroskaa.