Meriliikenteeseen ja vesirakentamiseen liittyvät lait, sopimukset ja ohjelmat

Merenkulku on kansainvälinen liikennemuoto, jota säännellään kansainvälisellä, eurooppalaisella ja kansallisella tasolla. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa meriliikenteen turvallisuus ja ympäristöystävällisyys.


Laivaliikenteen määrä lisääntyy koko ajan ja laivojen ja veneiden koot kasvavat, mikä synnyttää esimerkiksi tarpeen leventää ja syventää satama-altaita. Nämä muutokset huomioidaan väylien ja satamien suunnittelussa. Väylien syventämisestä syntyviä ympäristövaikutuksia pyritään Suomen lainsäädännössä ohjailemaan kestävällä tavalla.

Tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ovat SOLAS ja MARPOL

Meriliikenteeseen ja vesirakentamiseen liittyvän globaalin sääntelyn pohjana ovat YK:n alaisen Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n yleissopimukset. 

Tärkeimmät yleissopimukset ovat meriturvallisuutta säätelevä SOLAS ja ympäristönsuojelua koskeva MARPOL.

EU haluaa turvata ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden

EU:n sääntelyllä turvataan ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Sääntelyyn ovat vaikuttaneet myös merionnettomuudet, kuten öljyvahingot. Esimerkiksi EU:n  satamavaltiodirektiivin,avulla valvotaan huonokuntoisia aluksia.

Suomen määräykset liittyvät turvallisuuteen, vesirakentamiseen ja huviveneilyyn

Kansainvälisten sopimusten ja EU-sääntelyn lisäksi tarvitaan myös merenkulkua, vesiliikennettä ja vesirakentamista koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia määräyksiä. Kansalliset määräykset koskevat pääosin kotimaanliikenteessä liikennöivien alusten teknistä turvallisuutta, huviveneilyn säätelyä ja vesirakentamisen ympäristövaikutusten arviointia.

Lait, sopimukset ja ohjelmat

0