Vesisammalia löytyy koko Suomen rannikolta, mutta erityisen paljon lajeja ja yksilöitä esiintyy pohjoisella Perämerellä, jossa vesi on lähes makeaa. Lisäksi sieltä puuttuvat mm. rakkohauru (Fucus vesiculosus), sinisimpukka (Mytilus trossulus) ja merirokko (Amphibalanus improvisus), jotka kilpailevat sammalten kanssa samoista kovista kiinnittymispinnoista eteläisemmillä merialueilla.
Perämerellä vesisammalet ovat tärkeimpiä ja biomassaltaan merkittävimpiä kivikkoriuttojen lajeja. Ne ovat jossain määrin ottaneet sieltä puuttuvan rakkohaurun aseman elinympäristön muodostajana.
Viehkeät vesisammalet erottuvat hehkuvan vihreinä pohjasta, auringonvalon osuessa versoihin.
Isonäkinsammal on laajimmalle levinnyt vesisammal
Näyttävin vesisammallaji on isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica), joka on kaikkein laajimmalle levinnyt Suomen rannikon vesisammalista. Sitä löytää koko rannikon mitalta Haminasta Tornioon. Näkinsammalten suvusta löytyy myös kaksi muuta suhteellisen yleisesti esiintyvää lajia, joita tavataan lähinnä Perämerellä.
Osa sammallajeista on sopeutunut elämään murtovesissä
Perämerellä ja toisinaan Suomenlahdella esiintyy kymmenisen muuta vesisammallajia. Monien vesisammalten varsinainen koti ovat makeat ja/tai virtaavat vedet, mutta muutamat lajit ovat sopeutuneet elämään murtovedessä. Vesisammalet ovat toistaiseksi varsin tuntematon ryhmä, ja uusia murtoveteen sopeutuneita lajeja saattaa löytyä vielä lisää.
Monet pohjoisella Perämerellä esiintyvät vesisammalet ovat luokiteltu alueellisesti uhanalaisiksi, mutta kyse on lähinnä tiedon puutteesta, eikä niinkään sammalten harvinaisuudesta.
Vesisammalten lajilleen tunnistamiseen tarvitaan lähes aina mikroskooppia. Kuvassa Isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica)
Pienen ja kauniin vellamonsammalen voi löytää vain sukeltamalla
Uhanalaiseksi määritelty vellamonsammal (Fissidens fontanus) on parhaimmillaan vain muutaman senttimetrin mittainen pieni, mutta kaunis, linnunsulkaa muistuttava laji, joka esiintyy 1–7 metrin syvyydellä suhteellisen avoimella kivikkopohjalla.
Sitä ei löydä kahlaamalla, se ei nouse syvyyksistä haralla eikä sitä näe videolta. Ainut tapa löytää tämä pikkuruinen, mutta yllättävän yleinen vesisammal on sukeltaa ja etsiä se.
Vesisammalet kasvavat myös syvemmissä vesissä
Vesisammalet ovat monivuotisia ja talvehtivat jään alla. Ne ovat tehokkaita valonkäyttäjiä, ja niitä voi löytää vielä lähes 10 metrin syvyydestä. Ne kukoistavat myös humuspitoisessa, jokivaikutteisessa Perämeren vedessä aina 7 metrin syvyyteen asti.
Perämeren rehevä isonäkinsammal kutistuu suolaisuuden kasvaessa
Perämeren isonäkinsammal muistuttaa lajitovereitaan makeissa ja virtaavissa vesissä. Sen puskat ovat reheviä, tuuheita ja runsaita, versot jopa monta kymmentä senttimetriä pitkiä.
Merenkurkkua kohti mentäessä suolaisuus kasvaa ja isonäkinsammalen ulkoinen olemus kutistuu: siitä tulee hento, suhteellisen pieni ja vaaleamman vihreä. Isonäkinsammal, tai muutkaan vesisammalet eivät viihdy yhtä hyvin Hailuodon ja Merenkurkun välisellä merialueella kuin pohjoisella Perämerellä ja Merenkurkussa.
Pohjoisen Perämeren jokisuistoissa vesisammalet ovat monimuotoisimmillaan
Jos vesisammalia haluaa löytää vuorenvarmasti, kannattaa suunnata kohti pohjoisen Perämeren jättiläiskokoisia jokisuistoja, Kemijoen- ja Tornionjoen suistoihin. Näiden merialueiden kivikkoriutoilta saattaa löytää jopa 5–6 vesisammallajia samalta kivikkoriutalta valtavina huojuvina niittyinä.
Murtovesien vesisammalia on tutkittu vähemmän
Murtovesissä esiintyviä vesisammalia on tutkittu paljon vähemmän kuin virtavesissä ja muissa makeissa vesissä esiintyviä vesisammalia. Murtovesisammalten tutkimus edellyttää lähes aina sukeltamista, joka on kallis ja hidas tekniikka.
Vesisammalia:
- Isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica)
- Vellamonsammal (Fissidens fontanus)
- Ahdinsammal (Platyhypnidium riparioides)
- Tursonsammal (Oxyrrhyncium speciosum)