Itämeren kuormittumista vähennetään monin keinoin

Itämeren tilaa parannetaan jo nyt monin keinoin. Lisää toimia kuitenkin tarvitaan. Suomen merenhoitoa ohjaa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma. Yksi sen keskeisistä pyrkimyksistä on vähentää mereen kohdistuvaa kuormitusta.


Kuormitusta on monenlaista ravinnepäästöistä vedenalaiseen meluun. Kullekin osa-alueelle on asetettu omat vähennystavoitteensa sekä määritetty keinot, joilla tavoite saavutetaan. Monet toimenpiteet perustuvat myös kansallisiin tai kansainvälisiin säädöksiin tai sitoumuksiin.

 Joen mukanaan tuoma maa-aines on samentanut veden, joka erottuu merelle ulottuvana ruskeana alueena.
Kokemäenjoen suistoa satelliittikuvassa. Lähteet: NASA Landsat Program, United States Geological Survey, kuvauspäivä 11.3.2015; kuvankäsittely: Syke; Maanmittauslaitos.

Rehevöittävälle ravinnekuormitukselle on asetettu selvät vähentämistavoitteet

Itämeren maat ovat sopineet vähentävänsä merta rehevöittäviä fosfori- ja typpipäästöjään. Suomen osalta tavoitteena on pienentää vuotuista fosforikuormitusta 440 tonnia eli seitsemäsosan verran ja typpikuormitusta 6600 tonnia eli kahdestoistaosan verran. Toimenpideohjelmassa esitetään ne keinot, joilla tavoitteeseen päästään.

Koska ravinteita tulee mereen monista lähteistä, myös vähennystoimien pitää kohdistua laajalle. Tärkeimpiä tämän hetken keinoja on tehostaa ravinteiden kierrätystä ja parantaa maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Kalankasvatuksessa tulee käyttää entistä enemmän Itämeren kalasta valmistettua rehua. Muita toimenpideohjelman toimia ovat muun muassa kipsin peltolevitys ja särkikalojen käyttö elintarvikkeena.

Haitallisten aineiden kuormitusta säädellään sopimuksilla ja laeilla

Haitallisten ja vaarallisten aineiden päästäminen vesistöihin ja Itämereen edellyttää ympäristölupaa. Päästöjä säädellään kansallisten ja kansainvälisten lakien ja sopimusten nojalla. Haitallisia aineita kulkeutuu mereen kuitenkin myös muista lähteistä: päivittäistuotteista, ilmateitse rajojen ulkopuolelta sekä saastuneilta maa- ja pohja-alueilta.

Jo meneillään olevien toimien lisäksi nykyiseen toimenpideohjelmaan on kirjattu, että selvitetään lääkeaineiden määriä jätevedessä ja rannikkovesissä sekä Kymijoen dioksiinipitoisten sedimenttien määrää. Näiden taustaselvitysten jälkeen voidaan suunnitella, mihin tarkempiin toimiin näissä asioissa ryhdytään. Myös tuholaistorjunta-aineiden käyttöä pyritään vähentämään.

Roskaantumisen hillitseminen on keskeinen teema

Meren roskaantuminen on noussut Itämerellä tärkeäksi teemaksi. Monen tutkimushankkeen tavoitteena on ymmärtää roskien aiheuttamaa kuormitusta: sen määrää ja vaikutuksia.

Nykyinen toimenpideohjelma pyrkii lisäämään tietoa roskien alkuperästä ja määrästä eri meri- ja ranta-alueilla. Lisäksi selvitetään roskien aiheuttamia riskejä meren eliöstölle ja ihmisille. Tiedon pohjalta voidaan sitten suunnitella tarvittavat toimet.

Merenalaista melua pyritään vähentämään

Vedenalaisen melun määriä ja vaikutuksia ei tunneta hyvin, mutta on osoitettu, että äkilliset melupiikit haittaavat merieliöitä ja jatkuvasta melusta on niille kroonista haittaa.

Tutkimustieto vedenalaisesta melusta karttuu koko ajan, mutta jo nyt asiaan puututaan myös merenhoidon toimenpideohjelmassa. Se sisältää useita toimia, joilla pyritään vähentämään melua muun muassa merelle sijoittuvilla rakennustyömailla.

Myös vieraslajit kuormittavat Itämeren luontoa

Itämereen on saapunut ja saapuu edelleen muilta meriltä tai sisävesistä peräisin olevia vieraslajeja. Niistä osa vakiintuu, leviää ja saattaa syrjäyttää alkuperäisiä lajeja tai kilpailla niiden kanssa.

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) alainen painolastivesisopimus on tärkein työkalu, joilla näiden lajien leviämistä voidaan estää. Suomen merialueilla keskitytään sopimuksen toimeenpanoon.