Matalat ja laajat merenlahdet ovat ihmisten suosiossa

Matalat merenlahdet ovat arvokkaita elinympäristöjä ja haluttuja virkistyskohteita. Lämpimät, matalat vedet ja suojaisuus luovat otollisen ympäristön kesämökkeilijöille ja pienveneilijöille. Avoimet ja laajat merenlahdet taas ovat etenkin uimareiden ja vesiurheilijoiden suosiossa.

Meriympäristön runsas käyttö ei aina sovi yhteen pinnan alla piilevän monimuotoisen eliöyhteisön kanssa. Vesi, vesikasvit, merenpohja ja yhteys avomerelle luovat kuitenkin järjestelmän, joka tuottaa virkistyskäytön edellyttämät ekosysteemipalvelut.

Onnistunut ja kestävä rinnakkaiselo hyödyttää sekä lahtien ekosysteemiä että lahdista nauttivia ihmisiä.

EU:n luontodirektiivi esittää suojeltavina luontotyyppeinä laguuneja ja avoimia merenlahtia

Laguunit, eli suojaiset ja usein rehevät merenlahdet ovat usein vesikasvillisuuden osalta monikerroksisia ja muotoisia, ja liejuisissa pohjissa elää runsaasti selkärangattomia ja hyönteisten toukkia.

Lahden suulla sijaitseva vedenalainen kynnys hidastaa veden virtaamaa lahdessa, ja matala allas lämpeneekin keväällä nopeasti.

Paikalle löytävät kutu mielessään niin särjet, ahvenet kuin hauetkin. Kudun purkautuessa kalanpoikasiksi, on lahden vesi lämmennyt ja vesikasvillisuus lähtenyt kunnolla kasvuun. Suojaa ja ruokaa löytyy niin poikasille kuin niitä saalistaville kookkaammillekin kaloille. Laiturinnokassa tai rantakalliolla kököttävä onkija pääsee nauttimaan osastaan ravintoketjun huippupetona – yhdessä kahlaajien ja vesilintujen kanssa.

Rannikon laguuneihin sisältyvät myös vesilailla suojellut fladat.

Laajat avoimet merenlahdet ovat yhtä tärkeitä kuin laguunit, mutta elinympäristönä melko erilaisia.

Ilmakuvissa ja kartalla ne näyttävät kuin mantereeseen uppoavilta meren poimuilta, isoilta poukamilta, jotka keräävät meriveden ennen rantaviivan alkua. Pohja on usein hiekkainen, tai hiekan ja liejun sekoitusta, ja kasvillisuus jää suojaisia lahtia matalammaksi.

Lahtien avomeren puolella, liikkuvassa hiekassa sinnittelevät meriajokkaat ja muut putkilokasvit. Matalammalle siirryttäessä mukulanäkinparran peittämä karhea matto sitoo pohja-aineksen aloilleen.

Hiekan seassa vilistävät katkat ja katkaravut, joita ohi uiskentelevat kalat napsivat. Selkärangattomien pikkuotusten lisäksi hiekassa piileskelevät myös kampelat ja tokot.

Leveät ja matalat rantavyöhykkeet houkuttelevat kahlaajia, ja laajojen matalien lahtien laidoilta löytyykin usein lintutorneja laitureiden ja mökkien lisäksi.

Ruoppaus muuttaa matalia merenlahtia – haittavaikutukset voivat näkyä vuosienkin päästä 

Virkistyskäyttöön liittyvä rantojen muokkaaminen ja pienveneliikenne vaikuttavat merenlahtien vedenalaisiin oloihin.

Laiturirakenteet voivat muuttaa veden virtausta, ruoppauksilla poistetaan suojaavaa kasvillisuutta ja avataan veneväyliä avomerelle. Potkurivirtaukset sekoittavat vettä ja irrottavat pohjaan vaipunutta kiintoainesta.

Käytön ja ympäristön muokkauksen säilyessä maltillisena jäävät myös vaikutukset meriluonnolle vähäisiksi. Vaikka kokonaan kasvillisuudesta paljas ja veneliikenteelle syvennetty mökkiranta tuntuukin ensi alkuun hyvältä ajatukselta, näkyvät rajun muutoksen haittavaikutukset vielä vuosien päästä vesien samentumisena ja kalakantojen heikentymisenä.

Luonnontilaisen ympäristön muuttamista kannattaakin suunnitella pitkäjänteisesti ja meren tuottamat ekosysteemipalvelut huomioiden.

Matalien merenlahtien lajeja 

• Särjet (Cyprinidae)
• Ahvenet (Percidae)
• Hauki (Esox lucius)
• Kahlaajat 
• Meriajokas (Zostera marina)
• Putkilokasvit (Tracheobionta)
• Mukulanäkinparta (Chara aspera)
• Katkat (Amphipoda)
• Kampelat (Pleuronectiformes)
• Tokot (Gobiidae)