Happipitoisuus sanelee pohjan eliöstön elinmahdollisuudet Hapen saatavuus on meren ravintoverkon toiminnan perusedellytys. Hapesta voi olla pulaa erityisesti rehevöityneiden vesialueiden syvissä vesikerroksissa ja merenpohjalla. Happea on vedessä liuenneena. Hapen määrää mitataan milligrammoina tai millilitroina litrassa vettä (mg/l tai ml/l). Suomenlahden syvimmissä osissa ja rannikkovesien syvänteissä happipitoisuus on usein alle 3 mg/l tai 2 ml/l, mikä on monille eliöille liian vähän. Erityisesti loppukesällä happi voi loppua kokonaan vedestä. Itämeren pääaltaan syvät osat ovat lähes pysyvästi hapettomia.Selkämerellä ja Saaristomerellä pohjan läheisten vesikerrosten happipitoisuus näyttää hieman vähentyneen, etenkin 2000-luvulla. Suomenlahdella happitilanne on tällä hetkellä heikompi kuin 1990-luvulla. Syynä ovat suolaisuuden harppauskerroksen eli halokliinin voimistuminen sekä viimeaikaiset suolavesipulssit. Itämereen on ryöpsähtänyt 2010-luvun jälkipuoliskolla useita suolavesipulsseja, jotka ovat työntäneet Itämeren pääaltaan vähähappista syvännevettä Suomenlahdelle.Tutustu Itämeren veden happipitoisuuden pitkiin trendeihin tai syvyyssuuntaiseen vaihteluun! Lue myös tämä Itämeri on geologisesti monimuotoinen Lue myös tämä Itämeren alueen ilmasto muodostuu kahden vyöhykkeen välissä Aiheeseen liittyvää Veden suolaisuus, lämpötila ja kerrostuneisuus Jaa sivu Jaa sivu Twitterissä Jaa sivu Facebookissa Vesinäytteen a-klorofyllipitoisuus kertoo levämäärästä