Paikalliset toimijat, järjestöt ja säätiöt toimivat alueellisesti Itämeren hyväksi

Suomen Itämeri-politiikkaa tehdään koko valtion yhteisenä strategiana, mutta sen toteuttamisessa on paljon paikallista vaihtelua. Kunnat ja maakuntien liitot vastaavat alueensa kaavoituksesta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Niiden alueet ulottuvat aluevesirajoihin saakka, joten lakia sovelletaan myös merialueilla.


Kaavoitus ohjaa maankäyttöä

Kaavoituksella ohjataan esimerkiksi maankäyttöä sekä satama- ja meriliikennettä. EU:n vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi edellyttävät merialuesuunnitelmia, joilla pyritään suojelemaan avomerta ja rannikkoalueita yhtenä kokonaisuutena.

Vesien- ja merenhoitosuunnitelmat esittävät vesien tilan sekä toimenpiteet niiden parantamiseksi

Alueellisissa vesienhoitosuunnitelmissa ja niihin liittyvissä toimenpideohjelmissa on tietoa vesien tilasta, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toimista, joilla pinta- ja pohjavesien hyvä tila aiotaan saavuttaa.

Merenhoidon toimenpideohjelma sisältää arvion nykyisten merenhoitotoimien riittävyydestä ja toimenpide-ehdotukset meren hyvän tilan saavuttamiseksi.

Alueellisia vesien- ja merenhoitosuunnitelmia päivitetään seurantaohjelman tuottaman tiedon mukaan kuuden vuoden välein.

Monet alueelliset toimijat työskentelevät Itämeri-asioiden parissa

Maaseudulla, saaristolla ja kaupunkien asutuskeskuksilla on erilaisia vaikutuksia Itämeren tilaan. Suurin osa rannikon alueellisesta Itämeritoiminnasta keskittyy satamakaupunkeihin vilkkaamman laivaliikenteen sekä tiheämmän asutuksen ja palvelujen myötä. Monella rannikkokaupungilla on oma Itämeri-ohjelmansa, joka keskittyy paikallisiin erityispiirteisiin.

Kaupunkien ja kuntien lisäksi Itämeri-asioiden parissa alueellista työtä tekevät myös monet kansalaisjärjestöt, säätiöt ja vesienhoitoyhdistykset.