Roskaongelman yksi syy on muovien lisääntynyt käyttö. Maailman muovintuotanto kaksinkertaistuu joka kymmenes vuosi. Sadevedet ja joet vievät luontoon joutuneen muovin mereen, missä tuulet ja merivirtaukset kuljettavat sitä eteenpäin.
Muoviroskaa on totuttu näkemään merenrannalla, mutta vasta valtamerten keskuspyörteiden suuret muovilautat havahduttivat ihmiskunnan merten roskaongelmaan.
Maailman muovintuotanto tuplaantuu joka kymmenes vuosi. Kolmasosa maailmalla tuotetusta muovista päätyy pakkausmateriaaliksi. Siitä suuri osa on kertakäyttöistä. Merivirrat kuljettavat meriin päätyneitä roskia valtamerten keskuspyörteisiin. Lähde: SYKE. Kuvitus: Kaskas.
Itämerellä tilanne ei ole yhtä paha kuin valtamerten rannikoilla
Meriroskaa löytyy kaikkialta, jopa Pohjoisen Jäämeren kaltaisilta meriltä, jotka ovat kaukana asutuksesta. Ongelma on pahin niissä kehittyvissä maissa, joissa länsimainen kulutuskulttuuri valtaa alaa, mutta ympäristötietoisuus ja jätehuolto laahaavat perässä.
Suomen merialueiden roskaantumisen tila arvioitiin ensimmäisen kerran vuosia 2017–2022 koskevassa meriympäristön tila-arviossa (Suomen meriympäristön tila 2024). Roskaantumisen tila arvioidaan laskemalla rannalta löytyvien yli 2,5 cm:n kokoisten roskien kappalemäärä. Alueen tila määritellään heikoksi roskaantumisen suhteen, jos roskia löytyy yli 20 kappaletta. Rantaroskien määrää on seurattu vuodesta 2012 asti.
Roskaantumisen tilaa seurataan rantaroskien lisäksi havainnoimalla 0,1–5 mm:n kokoisia mikroroskia pintavedessä ja sedimentissä, merenpohjalle vajonneiden makroroskien määrää, pinnalla kelluvien tai vesipatsaassa keijuvien makroroskien määrää sekä roskista eläimille koituvia haittoja.
Suurin osa roskista on muovia
Meriroskat voivat olla peräisin monenlaisista lähteistä, mutta lähteitä on hankala jäljittää siinä vaiheessa, kun roskat ovat jo meressä. Tätä nykyä arvioidaan, että Itämerta roskaavat yleisimmin matkailu ja lomailu, mutta paljon roskaa tulee myös muusta toiminnasta. Roskien koko vaihtelee isoista romuista hyvin pieniin mikroroskiin.
Valtaosa Suomen merialueen roskasta koostuu erilaisista muoveista. Muovia kulkeutuu vesistöihin sekä teollisuudesta että ihmisten arkipäiväisestä elämästä. Muoviroska voi pudota kadulle vaikkapa täpötäydestä roskapöntöstä ja sitten kulkeutua huleveden mukana mereen.
Osa muoviroskasta tulee mereen jokien tuomana pitkänkin matkan takaa. Joet kuljettavat muovia varsinkin keväisin ja syksyisin. Osa muovista taas on peräisin merenrannoilta, satamista ja meriliikenteestä. Myös mereen jääneet kalanpyydykset ovat merkittävä muoviroskan lähde.
Suomessa käytetään vuosittain noin 300 miljoonaa muovipussia. Roska-astian viereen pudonnut muovipussi päätyy usein lopulta mereen. Kadulla puhaltava tuuli tarttuu siihen ja lopun matkaa se kulkee ojassa tai hulevesiviemärissä. WC-pönttöön heitetyt roskat voivat niin ikään joutua mereen, sillä jätevedenpuhdistamot eivät poista kaikkea mikroroskaa. Lähde: SYKE. Kuvitus: Kaskas.
Muovi hajoaa luonnossa hitaasti
Auringosta tuleva ultraviolettisäteily haurastuttaa muovia, mutta ei varsinaisesti hajota sitä. Luonnossa voi kestää tavattoman kauan, ennen kuin muovi todella hajoaa. Mekaaninen hankaus ja korkeat lämpötilat nopeuttavat hajoamista, mutta silti siinä voi mennä kymmeniä tai satoja vuosia.
Tuulilla ja meren virtauksilla on siis paljon aikaa kuljettaa muoviroskia paikasta toiseen. Ajan mittaan muovi pilkkoutuu meressä mikromuoviksi, mutta se on meriluonnolle vähintään yhtä haitallista kuin suuret muoviroskat.