Kalalajistoon kuuluu kylmän sekä hieman lämpimämmän veden lajeja.Valtameriin ja trooppisiin sisävesiin nähden kalalajisto on vähäinen, mitä selittää se, että Itämeri on historialtaan myös nuorempi ja ympäristöoloiltaan vaihtelevampi.

Eri kalalajeilla on erilaiset vaatimukset ympäristönsä suhteen ja kannan koon suhteen rajoittavana tekijänä on usein lisääntymisalueen vaatimukset. Keskeisiä tekijöitä ovat veden happipitoisuus, suolapitoisuus, lämpötila sekä suojaisuus. Lämpötilalla on lisääntymiskierron ohella tärkeä merkitys myös aikuisten kalojen esiintymistä ja vaelluksia ohjaavana tekijänä.

Selkeitä merilajeja on vain reilu parikymmentä

Merilajeista tuttu on Suomen kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji silakka. Vaikka silakat valtameriin nähden jäävät pienikokoisiksi, ensimmäisen vuoden hyvän kasvun ja eloonjäännin ansiosta sillikalojen tuotto Itämeressä on vesimäärään nähden erinomainen.

Silakka, kilohaili, kuore, kolmipiikki ja muutamat tokkolajit esiintyvät lukumäärältään runsaimpina varsinkin vapaan veden alueella. Ankerias ja turska eivät pysty lisääntymään vesialueillamme, mutta varhaisvaiheiden jälkeen tänne saapuu yksilöitä kasvamaan.

Suolapitoisuus rajoittaa makeanveden lajien esiintymistä

Makeanveden lajit, kuten särki- ja ahvenkalat, esiintyvät runsaimpina vähäsuolaisissa ja suojaisissa rannikkovesissä. Ne hyödyntävät eri saaristovyöhykkeitä lajista ja vuodenajasta riippuen. Makeanveden lajeista puolet ovat särkikaloja tai karppikaloja, joiden osuus myös biomassasta näyttää kasvavan rehevöitymisen ja lämpenemisen myötä.

Suurin osa makeanveden kalalajeista vaeltaa lisääntymään jokiin, jokisuistoihin ja sisälahtiin, mutta toiset pystyvät hyödyntämään hieman ulommankin saariston suojaisimpia lahtivesiä, fladoja ja puroja.

Vaelluskalat ovat riippuvaisia sekä makean että suolaisen veden alueista

Taimenet, lohet, nahkiainen, seipi, vimpa ja miekkasärki nousevat kudulle makeaan veteen. Ne ovat lisääntymisen kannalta täysin riippuvaisia makeasta vedestä, mutta saattavat vaeltaa joista kauaskin merialueelle syönnökselle.

Siiasta ja harjuksesta on aikojen kuluessa muodostunut myös meressä lisääntyviä muotoja. Niiden ja muiden vaelluskalojen kannat ovat taantuneet voimakkaasti jokien patoamisen, vesistörakentamisen ja ravinteisuuden lisääntymisen myötä. Suurin osa vaelluskaloista onkin luokiteltu uhanalaisiksi.

Vieraslajeista puolestaan mustatäplätokko ja hopearuutana ovat runsastuneet voimakkaasti  viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen merialueella.

Tällä sivustolla kerromme tarkemmin silakasta, joka on kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji, sekä ahvenesta, joka puolestaan on Suomen kansalliskala. Muista Suomen kalalajeista löydät hyviä tietoja Luonnonvarakeskuksen Kalahavainnot-sivustolta ja Suomen Lajitietokeskuksen sivuilta.