Suomalaisen merentutkimuksen nykyinen lippulaiva, tutkimusalus Aranda, tekee tutkimusmatkoja Itämerelle ympäri vuoden. Laivalla työskentelevät monenlaiset merentutkijat merigeologeista ja -arkeologeista vesikemisteihin ja ekologeihin. Rannikon tuntumassa liikutaan paljon myös veneillä.
Merentutkimusaluksen vakiovarusteisiin kuuluu lämpötila-suolaisuusluotain (CTD-luotain). Tässä luotaus on alkamassa tutkimusalus Arandalla. Mittalaitteet ovat kehikon alaosassa. Harmaat avokantiset putkilot ovat vesinäytteen ottimia. Arandalla otetaan vesinäytettä kasviplanktonin 0–10 m:n kokoomanäytteisiin.
Veden laatua ja kasviplanktonia seurataan vesinäytteistä
Tavallisimpia tehtäviä merellä on ottaa vesinäytteitä. Välineenä on niin sanottu putkinoudin, jolla voidaan ottaa näyte juuri halutusta syvyydestä. Veden laatua seurataan keräämällä vesinäytteitä yli 150 havaintoasemalta. Niillä käydään yleensä kahdesti vuodessa, mutta 15 intensiiviasemalla useammin: 5–17 kertaa vuodessa.
Vesinäytteistä voidaan tutkia myös planktonleviä eli kasviplanktonia. Kasviplankton on tärkeä tutkimuskohde, koska planktonin lajikoostumus kertoo paljon meren tilasta. Näytteet otetaan meren pintakerroksesta: eri syvyyksiltä kymmeneen metriin asti. Sitten ne sekoitetaan kokoomanäytteeksi, joka säilötään myöhempää tutkimista varten.
Kasviplanktonnäytteitä haetaan noin sadasta paikasta vähintään kerran tai pari kertaa vuodessa, rannikon tuntumasta selvästi tiheämmin. Koska lajisto vaihtelee vuodenaikojen mukaan, pitää näytteet ottaa aina samaan vuodenaikaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia.
Planktonaineistoa kerätään myös haaveilla ja valokuvaamalla
Kasviplanktonia voidaan pyydystää myös erityisellä haavilla, jonka silmäkoko on vain kymmenen mikrometriä. Tällä keinolla löydetään harvakseltaan esiintyvät isokoiset lajit, jotka eivät aina satu vesinäytteisiin.
Myös eläinplanktonia kerätään haavilla. Tämän haavin silmäkoko on sata mikrometriä eli kymmenkertainen kasviplanktonhaaviin verrattuna. Seuranta-asemia on muutamia kymmeniä, ja näytteet otetaan tavallisesti alku- ja loppukesällä.
Eläinplanktonhaavin huuhtelu.
Uutta tekniikkaa planktontutkimuksessa edustaa Imaging FlowCytobot -kuvantamislaite, joka tuottaa tunnissa automaattisesti jopa 30 000 tarkkaa mustavalkoista valokuvaa kasviplanktonsoluista. Kun laitetta käytetään yhtäjaksoisesti tutkimusaluksella, saadaan tiheästi tietoa aluksen reitin planktonyhteisöstä. Samantapaisia laitteita on myös eläinplanktonin havainnointiin.
Gulf-haavipyytimillä etsitään kalanpoikasia
Gulf-haavipyydin on metkan näköinen laite: se on kuin pohjaton sinkkiämpäri, jonka ylälaitaan on kiinnitetty pussimainen haavi. Pyydintä vedetään vaakatasossa – ämpärin pohja edellä – halutulla syvyydellä veneen vierellä. Pyytimiä on yleensä kaksi, yksi veneen kummallakin laidalla. Kalanpoikaset ajautuvat haavin perukkaan ja sieltä keräyspurkkiin.
Haavipyytimillä kartoitetaan muun muassa silakan, ahvenen ja kuhan poikasten esiintymistä ja runsautta. Näiden lajien poikaset levittäytyvät avoveteen pian kuoriutumisen jälkeen. Poikasten pyynnin on osuttava 1–2 viikon tarkkuudella juuri oikeaan ajankohtaan.
Kalojen pienpoikasia pyydetään avoimessa vedessä Gulf-haavipyytimillä.
Pohjaeläimet saadaan ylös kaksileukaisella nostokauhalla
Aluksista voidaan ottaa myös pohjaneläinnäytteitä. Isot merentutkimusalukset on varustettu suurilla vinssattavilla nostokauhoilla, veneissä käytetään pienempiä, käsin nostettavia kauhoja. Nostokauha on kaksileukainen, ja kun leuat napsautetaan kiinni, ne haukkaavat palan pohjaa.
Tutkijat ottamassa näytettä merenpohjasta Van Veen - pohjanoutimella.
Kun pohjanäyte on nostettu ylös, se asetetaan seulalle, josta sedimentti huuhdotaan pois veden avulla. Seulalle jääneet pohjaeläimet poimitaan näytepurkkeihin. Työ vaatii tarkkaa kättä, sillä jotkut eläimet ovat vilkasliikkeisiä ja livahtavat helposti karkuun.
Menetelmällä on toinenkin heikkous: se tarjoaa vain pienen otoksen alueen merenpohjan elinympäristöistä ja niiden lajistosta. Parempaan tulokseen päästään, kun näytteet haetaan sukeltamalla. Silloin saadaan kaavittua myös kalliopohjien lajistoa.
Tekniikka antaa näkymän vedenpinnan alle
Tutkimusalusten varusteisiin kuuluu myös kaikuluotaimia ja vedenalaiseen kuvaukseen tarkoitettuja videokameroita. Niiden avulla kerätään monenlaista tietoa meriekologian, merigeologian ja meriarkeologian käyttöön. Vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla voidaan mitata vedenalaista melua.