Punaleväpohjat käyttävät viimeiset valonrippeet

Punalevävyöhyke sijaitsee yleensä 2–10 metrin syvyydessä hauruyhteisöjen alapuolella lepäävillä riutoilla ja vedenalaisilla kallioilla, missä muita leviä ei enää juuri tavata.

Punalevävaltaiset pohjayhteisöt ovat usein monilajisia ja monimuotoisia

Yleisimpiä kookkaita punaleviä rannikolla ovat haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis), punahelmilevä (Ceramium tenuicorne) ja luulevät (Polysiphonia spp.). Ulkosaariston avoimilla rannoilla joukosta voivat löytyä myös töpöpunaröyhelö (Coccotylustruncatus) ja sarvipunaliuska (Phyllophora pseudoceranoides).

Punalevien lisäksi yhteisöistä löytyy myös ruskoleviä, kuten hauruja (Fucus spp.) ja pohjankivisutia (Battersia arctica). Syvemmällä myös sinisimpukat (Mytilus trossulus) yleistyvät. Valkoisina hehkuvat merirokot (Amphibalanus improvisus) täplittävät punaleväpohjia jo vakiintuneina tulokkaina.

Punalevistä kookkain, monivuotinen haarukkalevä tarjoaa kasvupintaa monille rihmamaisille päällysleville, kuten punahelmilevälle, lettiruskohahtulle (Pylaiella littoralis), litupilvilevälle (Ectocarpus siliculosus) ja valoisimmilla paikoilla myös tutulle viherahdinparralle (Cladophora glomerata). Kellertävän tai rusehtavat rihmaleväkasvuston alta saattaakin paljastua useammastakin lajista muodostuva punaleväyhteisö, kun rihmoja varovasti löyhyttelee sivuun.

Kasvualustastaan irti repeytyneet haarukkalevät – aivan kuin rihmamaisetkin levät – saattavat kulkeutua matalille hiekkapohjille ja muodostaa irtolevämattoja töpöpunaröyhelön ja haurujen kanssa. Irtolevämatot voivat virtausoloista riippuen jäädä joko aloilleen merenpohjaan tai ajautua rannalle muodostamaan levävalleja, jotka ovat reheviä kasvualustoja rantakasveille.

Punaleväyhteisöt ja punalevien ja haurujen muodostamat sekayhteisöt toimivat silakan (Clupea harengus membras) kutualustana riutoilla ja avoimilla kalliorannoilla. Levien seassa viihtyvät myös monet pohjaeläimet.

Kivien päällä kasvaa kirkkaan punaisia punaleviä. — Upean värikkäitä punaleväpohjia ei voi olla huomaamatta.

Punalevät viihtyvät mahdollisimman suolaisessa murtovedessä

Lähes kaikki Suomen rannikon punalevät ovat mereistä alkuperää ja runsaimmat ja monilajisimmat punaleväyhteisöt löytyvätkin Selkämeren, Saaristomeren ja läntisen Suomenlahden ulkosaaristoista, missä vedet ovat kirkkaita ja suolapitoisuudet riittävän korkeita.

Hyvissä kasvuoloissa menestyvät monet muutkin levälajit, ja punaleväyhteisöt sekoittuvatkin herkästi ympäröiviin hauru- ja rihmaleväyhteisöihin. Punaleväpohjat ovat usein syvimmällä esiintyviä levävaltaisia eliöyhteisöjä, joiden alapuolella merenpohjaa hallitsevat sinisimpukat ja polyypit.