Muita merkittäviä pyynnin kohteita ovat mm. siika, ahven, kuha, lohi, muikku, hauki ja kuore. Särkikalatkin ovat entistä tärkeämpiä pyynnin kohteita.
Vain rekisteröityneet kaupalliset kalastajat saavat myydä kalansaaliinsa markkinoille. He toimittavat kalaa suomalaisten ruokapöytään, vientiin ja eläinrehuksi.
Kalastus synnyttää työtä ja lisäarvoa kalan jalostuksessa, kaupassa ja ateriapalveluissa.
Silakan pyyntiä.
Suomalaiset syövät hyvin pienen osan silakkasaaliista
Silakan osuus on kaksi kolmasosaa kaupallisen merisaaliin arvosta. Kuha, lohi ja siika ovat hinnaltaan arvokkaimmat lajit. Arvokkaat lajit päätyvät pääasiassa kotimaiseen kulutukseen.
Edullisempaa kuoretta, silakkaa ja kilohailia viedään runsaasti elintarvikkeeksi Itä-Eurooppaan. Silakkaa käytetään myös kalajauhon ja turkiseläinten rehun raaka-aineena. Silakasta enää kolme prosenttia päätyy kotimaiseen elintarvikekulutukseen.
Silakan ja kilohailin kalastus sai MSC-sertifikaatin
Suomalaiset haluaisivat syödä kotimaista luonnonkalaa enemmän. Kalan tarjonta on kuitenkin supistunut kaupallisten kalastajien määrän vähentyessä. Kuhasta, siiasta ja ahvenesta on pääosan vuotta pulaa. Silakkaa voitaisiin taas kuluttaa enemmän.
Silakka on terveellinen ja ympäristöystävällinen kalatuote. Silakan pyynnin myötä Itämerestä poistuu merkittävä määrä ravinteita. Osoituksena kestävästä kalastuksesta silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai syksyllä 2018 ensimmäisenä Suomessa MSC-sertifikaatin.
Kalastuksen säätelyllä pyritään biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään kalastukseen
Itämeren kalavarojen kaupallista kalastusta säädellään kansainvälisin sopimuksin tai kansallisella lainsäädännöllä. Säätely pohjautuu kalakantojen tilan säännölliseen arviointiin ja sidosryhmien kuulemiseen.
Luonnonvarakeskus (Luke) kerää biologista, taloudellista ja tilastotietoa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tueksi.
Tiedon perusteella muun muassa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antaa kanta- tai säätelyaluekohtaiset suositukset Euroopan unionin komissiolle. Komissio taas sopii eri lajien kansallisista saaliskiintiöistä seuraavaksi vuodeksi jäsenvaltioiden ja Venäjän kanssa pidettävissä neuvotteluissa.
Luke seuraa pysyvästi Itämeren lohi-, silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Se tarkkailee myös turskatutkimusten tuloksia. Seurannan avulla tuotetaan arvioita kalavarojen menneestä ja nykyisestä tilasta sekä ennustetaan niiden muutoksia.
Kalavarojen arvioinnin lisäksi tutkimuksella lisätään biologista tietämystä edellä mainituista kalakannoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä Itämeren ekosysteemistä.
Kalastuslaissa ja sen tavoitteita toteuttavassa kalastusasetuksessa säädetään mm. rauhoitusajoista, sopivista pyyntimitoista ja pyydyksistä. Säädöksillä vaikutetaan etenkin rannikon kaupallisen kalastuksen kohteena olevien kalalajien, kuten kuhan, siian ja meritaimenen, tilaan.
Talviaikaista kalastusta Saaristomerellä.
Kalastuselinkeinolla on Suomessa pitkät perinteet
Kala on suurin merellinen luonnonvara, joka tuottaa ympäristöystävällistä ja terveellistä ravintoa niin ihmisille kuin koti- ja tuotantoeläimille. Tämä luonnonvara luo lisäarvoa koko kalatalouden tuotantoketjulle.
Kalastuksella on pitkät kulttuuriperinteet Suomessa. Kaupallinen kalastus ylläpitää edelleen työpaikkoja saariston ja rannikon haja-asutusalueilla. Pääosa kalastuselinkeinosta on pienimuotoista ja sesonkiluonteista.