Peltomaa sisältää runsaammin ravinteita kuin metsämaa ja sitä muokataan vuosittain. Lisäksi suuri osa viljelykäytössä olevista pelloista sijaitsee jokien varsilla ja rannikon vähäjärvisillä valuma-alueilla. Tämä lisää niiden merta kuormittavaa vaikutusta. 

Runsasjärviset valuma-alueet nimittäin pidättävät hyvin ravinteita. Erityisesti järvet, joissa vesi vaihtuu hitaasti, vähentävät tehokkaasti mereen päätyvien ravinteiden määrää.

On hyvä muistaa, että kaikki maalta mereen päätyvä kuormitus ei tule jokien kautta. Ravinnekuormitusta voi tulla myös suoraan rannikon pistemäisistä lähteistä, kuten asutuskeskuksista ja teollisuudesta. Kaikkien merialueiden yhteenlaskettu typpi- ja fosforikuormitus ovat hieman laskeneet pitkällä aikavälillä vuosina 1995-2021, mutta merialueiden välillä on suuriakin eroja.

Maatalous on suurin ravinnekuormituksen lähde

Maatalous on Suomen merialueiden merkittävin ravinnekuormituslähde. Sen osuus ihmisperäisestä fosforikuormituksesta vuonna 2017 oli merialueesta riippuen 44–80 %. Maatalouden osuus typpikuormituksesta vuonna 2017 oli merialueesta riippuen 38-79 %. 

Huomattava osa maatalouden ravinnekuormasta päätyy mereen alueilla, jotka ovat herkkiä rehevöitymiselle. Merialueista tekevät herkkiä niiden mataluus sekä saaristojen ja matalikkojen aiheuttama heikko veden vaihto. 

Maatalous on kuormittanut Itämerta 1950-luvulta lähtien

1950-luvulla maatalouden maankäyttö ja tuotanto alkoivat tehostua. Lannoitus kasvatti peltojen ravinnemäärää erityisesti 1960–1980-luvuilla. Sittemmin lannoitteiden käyttö on vähentynyt ja peltojen ravinnetaseet ovat laskeneet. Aiempi lannoitus kuitenkin näkyy edelleen maaperässä.

Tilakoot ovat kasvaneet, tilat ovat erikoistuneet alueellisesti ja eri tuotantosuunnat ovat keskittyneet maan eri osiin. Viljanviljely keskittyy eteläiselle ja lounaiselle rannikkovyöhykkeelle. Karjatalous taas Sisä-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Sianliha- ja siipikarjatuotanto ovat keskittyneet Lounais-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle. Karjatalouden ja viljanviljelyn voimakas eriytyminen on vaikeuttanut lannan hyödyntämistä viljanviljelyssä.

Peltojen ravinnekuormitus saatiin kuriin 2000-luvulla

Runsaan keinolannoituksen seurauksena viljelysalueiden maaperän ravinnemäärät kasvoivat pitkän ajan kuluessa. Lannoitusmäärät ovat kuitenkin laskeneet 1980-luvun lopulta lähtien etenkin fosforin mutta myös typen osalta. 

Maataloudesta tuleva fosforikuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään merialueella pitkällä aikavälillä vuosina 1995-2021. Yhtenä indikaattorina ravinnekuormituksen tarkastelussa käytetään peltomaan ravinnetasetta eli peltomaalle tulevien ravinteiden ja sadon mukana poistuvien ravinteiden erotusta. Sen sijaan pelloilta peräisin olevan ja jokien kuljettaman kiintoaineen kokonaiskuormitus on vähentynyt.

Sitä vastoin mereen päätyvä typpikuormitus kasvoi vielä 2000-luvullakin erityisesti Perämereen laskevista joista. Nousun oletetaan johtuvan peltoalan ja kotieläintuotannon kasvusta sekä lisääntyneestä lannan levityksestä.

Maatalouden ravinnekuormitusta on vieläkin mahdollista vähentää

Maatalouden ravinnekuormaa voidaan vähentää tehostamalla ravinteiden kierrätystä, lannoittamalla kasvien tarpeen mukaisesti, hyödyntämällä karjanlantaa lannoitteena ja sitomalla ravinteita peltomaahan kipsin avulla.

Ympäristökorvausjärjestelmällä, joka tunnettiin aikaisemmin ympäristötukijärjestelmänä, pyritään vähentämään maatalouden kuormitusta ohjaamalla viljelijöiden toimia. Yleisesti ottaen on helpompi rajoittaa peltojen lannoitusta kuin yrittää tavoittaa pellolta karkaavia ravinteita.

On huomattava, että maaperän ominaisuudet muuttuvat hitaasti. Lannoitemäärien vähennys ei näy välittömästi kuormituksen pienenemisenä. Myös vesialueen ominaispiirteet voivat viivästyttää sen tilan parantumista, vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi. 

Taajamien jätevesikuormitus on vähentynyt, mutta vaatii edelleen kehitystä

Merenkurkun, Selkämeren sekä Suomenlahden merialueiden toiseksi suurin typpikuormittaja on ihmisten jätevedet. Niiden kuormitusosuus on kuitenkin vähentynyt yhdyskuntajätevesien tehostetun typenpoiston ansiosta. 

Lähes kaikkien Suomen taajamien jätevedet on käsitelty puhdistamoissa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Yhdyskuntajätevesien ravinnekuorman vähentäminen on silti edelleen tärkeää.

Jätevedenpuhdistamoilta tuleva kuormitus on vähentynyt erityisesti orgaanisen aineen ja fosforin osalta. Fosforin kohdalla päästään yli 90 %:n ja suurimmilla puhdistamoilla yli 95 %:n poistoon. Sen sijaan vain keskimäärin puolet puhdistamoille tulevasta typestä poistetaan. Typenpoisto on keskittynyt etenkin rannikon läheisyydessä oleviin puhdistamoihin.

Varsinkin pienten puhdistamojen häiriötilanteisiin varautuminen on edelleen monin paikoin puutteellista. Häiriötilanteissa joudutaan monesti turvautumaan ohijuoksutuksiin. Erityisen ongelmallisia ovat huonokuntoiset ja vuotavat viemäriverkostot. 

Haja-asutuksen jätevesien käsittely on paikoin puutteellista

Haja- ja vapaa-ajanasutuksen jätevesien käsittelyä ollaan tehostamassa merkittävästi. Haja-asutuksen aiheuttaman ravinnekuorman vähentämiseksi on tehty huomattavia investointeja viime vuosien aikana. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan maaliskuussa 2017, ja sen myötä haja-asutuksen jätevesien kuormitus vesistöihin tulee koko ajan pienenemään.

Metsätalouden kuormitus näkyy vielä pitkän ajan jälkeen

Metsätalouden osuus mereen päätyvästä fosforin kokonaiskuormituksesta on melko pieni, mutta se on merkittävä paikallinen kuormittaja etenkin Perämeren runsasturpeisella ja ojitetulla valuma-alueella. Fosforin kuormitus on kasvanut Suomenlahdella, Saaristomerellä sekä Selkämerellä. Metsätalouden kuormitusta ovat pienentäneet metsäojitusten vähentyminen ja vesiensuojelutoimien tehostuminen, mutta viime vuosina kasvanut turvemaiden fosforilannoitus on myös lisännyt kuormitusta. 

Metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama kuormitus näyttäisi jatkuvan vuosikymmeniä ojitusten päättymisen jälkeen, toisin kuin aiemmin arvioitiin.

Suomessa massa- ja paperiteollisuus kuormittivat vesistöjä 

Teollisuuden kuormitus vesiin oli suurimmillaan 1970-luvun alussa. Tämän jälkeen kuormitus on vähentynyt voimakkaasti. Raskaimmin vesistöjä ovat Suomessa kuormittaneet massa- ja paperiteollisuus.

Teollisuuden fosfori- ja typpikuormitus kääntyivät selvään laskuun 1980-luvun jälkipuoliskolla. Tähän ovat vaikuttaneet sekä parannukset teollisuuden prosesseissa että jätevesien puhdistuksen selvä tehostuminen. 

Vuosina 1985–1995 teollisuuden fosforikuormitus väheni 57 % ja typpikuormitus 34 %. Seuraavalla kymmenvuotisjaksolla 1995–2005 fosfori väheni edelleen 46 % ja typpi 22 %. Kuitenkin 2000-luvulla teollisuuden ravinnekuormitus ei ole enää suuresti alentunut.

Typpeä päätyy meriin myös ilmasta

Ilmasta laskeutuva typpi eli ilmalaskeuma järviin on Suomenlahdella ja Selkämerellä kolmanneksi suurin merien typpikuormittaja. Jos järviperäiseen ja jokien kautta mereen päätyvään ilmaperäiseen typpilaskeumaan lisätään suoraan mereen tuleva laskeuma, saatu kokonaislaskeuma olisi Suomen rannikkovesien toiseksi suurin typpikuormittaja. 

Kalankasvatus aiheuttaa ravinnekuormituksia paikallisesti

Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille ja eteläisille merialueille. Ahvenanmeren ja Saaristomeren alueella kalankasvatus on toiseksi suurin merien fosfori- ja typpikuormittaja.

Kasvatuksen ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa. Sen jälkeen kuormitus on vähentynyt alle kolmasosaan sen hetkisestä määrästä. Kuormituksen pienenemistä edisti lähinnä kalankasvatuksen tuotannon väheneminen ja ominaiskuormituksen pieneneminen.

Luonnonhuuhtouma on ihmisistä riippumatonta ravinnekuormitusta

Kaikki valuma-alueelta tuleva ravinnevirta ei johdu ihmisen toiminnasta. Luonnonhuuhtoumaksi kutsutaan sitä osaa ravinnevirrasta, joka koostuu valuma-alueelta tulevasta, mutta ihmistoiminnasta riippumattomasta virrasta eli luonnon omasta kuormituksesta. Ihmistoiminnasta aiheutuva ravinnekuormitus ja luonnonhuuhtouma muodostavat yhdessä kokonaiskuormituksen. 

Suomen joet kuljettivat Itämereen vuosina 2010–2016 keskimäärin 3 500 tonnia fosforia ja 77 000 tonnia typpeä vuodessa. Luonnonhuuhtouman osuus fosforikuormituksesta oli 28 % ja typpikuormasta 38 %. Loppuosa oli ihmistoimintojen aiheuttamaa.