Avomeren kesäaikainen klorofyllipitoisuus on Pohjanlahdella keskimäärin 2–3 µg/l ja Suomenlahdella 3–6 µg/l. Rannikkovesissä pitoisuudet ovat yleensä suurempia. Kevään levämaksimin ja kesän sinileväesiintymien aikana pitoisuudet voivat lyhytaikaisesti olla jopa kymmenkertaisia kesän pitoisuuksiin verrattuna.

Levämäärät kasvoivat Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa 2000-luvun alkupuolelle asti rehevöitymisen takia. Levien määrä alkoi kasvaa uudestaan 2010-luvun loppupuolella, mikä liittyi välillisesti 2010-luvun suolapulsseihin. Ne työnsivät tieltään vähähappista ja fosforipitoista vettä Itämeren pääaltaasta Suomenlahdelle.

Tutustu Itämeren levämäärien vaihteluihin: pitkiin trendeihin, vuosikiertoon tai syvyyssuuntaiseen vaihteluun!