Roskat vaikuttavat merieliöstöön monella tapaa

Muoviroskaa kertyy merieläimiin joko ravinnonhaun kautta tai tahattomasti. Osa eläimistä ei osaa erotella roskaa ravinnosta ja syö muovikappaleita. Esimerkiksi Pohjois-Atlantilla pesivistä lokkien sukulaisista, myrskylinnuista, 80 % kantaa vatsassaan muoviroskaa. Myrskylintujen sisältämän muovin määrä onkin yksi alueen roskaantumisen mittari.


Haamuverkot jatkavat pyytämistä vielä itsekseenkin

Merestä löytyy myös runsaasti hukattuja tai hylättyjä kalanpyydyksiä, kuten verkkoja ja trooleja. Näitä kutsutaan yhteisesti haamuverkoiksi.

Iso osa haamuverkoista jatkaa pyytämistä edelleen. Nisäkkäät, linnut ja kalat voivat takertua niihin. Ongelma on suurin silloin, kun pyydykset takertuvat merenalaisiin rakenteisiin, kuten hylkyihin. Tällöin ne eivät laskeudu meren pohjaan.

Muovijäte tappaa satojatuhansia merilintuja ja merinisäkkäitä joka vuosi

Muovijäte aiheuttaa vuosittain maailmanlaajuisesti miljoonan merilinnun ja sadantuhannen merinisäkkään kuoleman. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat:

  • Ruoansulatuskanavan tukkivat roskat. Eläin nääntyy nälkään tai tukehtuu.
  • Eläimet sotkeutuvat roskiin, menettävät uinti- tai lentokykynsä ja nääntyvät nälkään tai jäävät saaliiksi.
  • Isot muoviroskat pirstoutuvat niin pieniksi mikroroskiksi, että ne kulkeutuvat jopa planktoneliöiden sisään. Terävä muoviroska rikkoo niiden ruoansulatuselimistöä.
Infograafi muoviroskista ravintoketjussa.
Jos mitään ei tehdä, vuonna 2025 merissä tulee olemaan kilo muovia jokaista kolmea kalakiloa kohti. Merieläimet sotkeutuvat muoviroskaan ja roskat voivat tukkia eläinten ruoansulatuskanavan. Lisäksi muoviroska sisältää haitallisia aineita. Lähde: SYKE. Kuvitus: Kaskas.

Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta

Kaikki meren roskat eivät näy paljaalla ihmissilmällä. Mikroroskat ovat valmiiksi pieniä muovinpalasia, kuten esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden sisältämiä muovikuulia. Ne voivat olla myös pieniä muovihippuja, jotka ovat syntyneet suurempien roskien hankautuessa pienemmiksi. Osa mikromuoveista päätyy talouksista mereen jätevedenpuhdistamojen kautta. Näitä ovat esimerkiksi tekstiileistä irtoavat kuidunpätkät.

Muovien valmistus- ja lisäaineet, kuten pehmentimet ja palonestoaineet, voivat olla merieliöille haitallisia. Sen lisäksi muovikappaleet sitovat tehokkaasti itseensä veden haitallisia yhdisteitä. Mitä pienempi hiukkanen on, sitä suurempi sen suhteellinen sitoutumispinta-ala on. Haitallisten aineiden pitoisuudet mikromuoveissa voivat olla moninkertaisesti suurempia kuin aineiden pitoisuudet vedessä.

Näkyvän roskan haitoista merieliöille on jo runsaasti tietoa. Sen sijaan mikroroskan määrästä ja merkityksestä merten ravintoverkossa on vasta niukasti tietoa. Muoviroskaan keräytyneiden haitallisten aineiden vaikutuksia eliöihin on vaikea ennakoida.

Infograafi mikromuovin lähteistä.
Muovia käytetään kaikkialla nyky-yhteiskunnassa. Niinpä mikromuoveja kulkeutuu vesistöihin teollisuudesta, kotitalouksista, liikenteestä ja ihmisen arkipäiväisestä elämästä. Mikromuovit kuljettavat haitallisia aineita: sekä muovin itsensä sisältämiä että muovien pintaan kiinnittyneitä. Lähde: SYKE. Kuvitus: Kaskas.

Haittavaikutusten seuranta

Roskat aiheuttavat Itämeren merieliöille monenlaisia haittoja, kun ne syövät niitä tai takertuvat niihin. Haittavaikutuksista ei kuitenkaan ole kerätty systemaattisesti tietoa, vaan tiedot perustuvat yleensä yksittäisten kansalaisten havaintoihin. Itämeren alueella ei toistaiseksi ole indikaattoria merieläimiin kohdistuvien haittojen arviointiin, mutta parhaillaan selvitetään, voisiko esimerkiksi merimetsojen pesiin kerääntyvän muoviroskan määrä toimia yhtenä haittavaikutusten indikaattorina.