Merentutkimusta tekevillä on yhteinen tavoite: elävä ja hyvinvoiva Itämeri

Itämeri on vetänyt puoleensa eri alojen tutkijoita vuosikymmenten ajan. Luonnontieteilijöiden ohella merellä liikkuu muun muassa meriarkeologeja ja -historioitsijoita. Osa tutkimuksesta on hyvin käytännönläheistä ja palvelee esimerkiksi meren käyttöä ja hoitoa. Itämeren tutkimuksen laajalla kentällä toimii useita valtion tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Teknologian kehitys tuo yhä uusia tutkimusmahdollisuuksia ja kytkee mukaan uusia tahoja ja yhteistyökumppaneita.


Merentutkimus tähtää ekosysteemin hyvinvointiin

Kukin tutkimustaho on perinteisesti tarkastellut Itämerta omasta lähtökohdastaan, olipa se kalakantojen hoito tai vaikkapa uhanalaisen meriluonnon turvaaminen. Tutkimuksen taustalla olevat tavoitteet ovat saattaneet olla osin ristiriitaisiakin: esimerkiksi pyrkimykset lisätä merenpohjan luonnonvarojen käyttöä ovat voinut heikentää meren suojelutavoitteiden saavuttamista.

Viime vuosina tutkijat ovat kuitenkin alkaneet puhaltaa yhä enemmän yhteen hiileen. On ymmärretty, että kaikki tutkimus tuottaa arvokasta tietoa Itämerestä, olipa tutkimuksen taustamotivaatio mikä hyvänsä.

Myös tutkimuksen perimmäisestä tavoitteesta on päästy yksimielisyyteen: tärkeintä on, että Itämeri säilyy elävänä ja toimivana ekosysteeminä. Hyvinvoivasta merestä hyötyvät kaikki, niin meriliikenne, matkailu ja muu elinkeinoelämä kuin Itämeren alueen asukkaatkin.

Itämeritutkimus on kansainvälistä

Suomalaisia merentutkijoita yhdistää nykyisin Finmari-yhteenliittymä, joka kattaa koko merentutkimuksen kentän. Finmari luo yhteyksiä eri organisaatioiden välille, mahdollistaa tutkimusvälineistön yhteiskäytön ja parantaa siten tutkimuksen laatua ja kustannustehokkuutta.

Finmari on osa merentutkimuksen eurooppalaista verkostoa. Suomalaisella tutkijayhteisöllä on toki paljon muitakin yhteyksiä Euroopan ja Itämeren alueelle, sillä merentutkimuksen aiheet ja kohteet noudattavat harvoin valtioiden rajoja. Itämeren rantavaltiot esimerkiksi koordinoivat meren tilan seurantaohjelmansa Itämeren suojelukomission (Helcom) kautta. Itse seuranta taas palvelee EU-direktiiveihin perustuvaa vesien- ja merenhoitoa.