Sisällys
Itämeren lajimäärä on pieni ja siksi sen ekosysteemi on herkkä muutoksille. Ympäristötekijöiden muutosten ohella lajit reagoivat myös toisiin lajeihin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin elinympäristössä. Yhdenkin lajin katoaminen voi muuttaa paljon ekosysteemin toimintaa.
Pääosa lajeista on kotoisin valtameristä tai makeista vesistä, joten niiden on joko siedettävä Itämeren matalaa suolapitoisuutta tai säädeltävä kudostensa suolamäärää poistamalla tai lisäämällä suolaa, mikä kuluttaa energiaa. Suolaisuus ja lämpötila stressaavat eliöitä, joten monet lajit jäävät Itämeressä pienemmiksi kuin muualla. Mereisiä esimerkkejä Itämeren pienikokoisista eliöistä ovat sinisimpukka ja silakka.
Viime vuosina Itämeren silakan on havaittu laihtuvan, mikä johtuu muutoksista Itämeren plankonyhteisöissä. Pienikin muutos lajistossa vaikuttaa ravintoverkon eri tasoihin.
Koska Itämeri on yhteydessä valtamereen vain ahtaiden Tanskan samien kautta, sen koko vesitilavuuden vaihtumiseen kuluu kymmeniä vuosia. Kaikki mereen päätyvät aineet ja materiaalit pysyvät siellä pitkään altistaen ekosysteemin niiden mahdollisille haittavaikutuksille. Murtovesi on vaativa elinympäristö sekä meri- että makeanveden lajeille, mikä tekee Itämeren eliöistä myös haavoittuvampia haitallisten aineiden vaikutuksille. Haitalliset aineet voivat myös rikastua ravintoverkossa. Korkeat pitoisuudet ovat myrkyllisiä merieliöille, ja voivat vaarantaa kalaa syövän ihmisenkin terveyden.
Itämeren alhainen lämpötila ja talven jääpeite tekevät ekosysteemistä myös erityisen haavoittuvan öljypäästöille.
Ilmastonmuutos tulee nostamaan Itämeren lämpötilaa, lisäämään erityisesti talvikauden sateisuutta ja vähentämään veden suolaisuutta. Se muuttaa lajiston levinneisyyttä ja ekosysteemin toimintaa. Talvella maalta tuleva huuhtouma voi lisääntyä, jos talvet muuttuvat leudommiksi ja suurempi osa sateista tulee vetenä sulaan maaperään. Lisääntynyt sateisuus makeuttaa Itämerta entisestään.
Suolaisuuden lasku haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja. Eräät lajit, kuten meriajokas voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta, myös rakkolevän ja sinisimpukan levinneisyys supistunee. Makeaa vettä suosivat lajit voivat puolestaan lisääntyä, esimerkiksi särkikalat pystyisivät lisääntymään laajemmalla alueella.
Lämpötilan nousun vaikutuksia eliöyhteisöihin on vaikea ennustaa. Jääpeitteen väheneminen vaikuttaa suoraan jäästä riippuvaisten eliöiden kuten Itämeren norpan selviämiseen. Toisaalta ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä, joten kovia jäätalvia voi esiintyä edelleen.
Jääpeitteetön vesi sekoittuu kovilla tuulilla syvemmälle, mikä voi ehkäistä pohjien talvisia happikatoja. Ilmastonmuutoksen vaikutus rehevöitymiseen riippuu myös Itämeren osa-alueiden ominaispiirteistä.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Itämeren rannikkolajeihin voidaan yrittää ennustaa levinneisyysmalleilla, joissa huomioidaan millaisissa suola- ja lämpötila- tai ravinneoloissa ne nykyisin viihtyvät. Sen jälkeen laaditaan ennuste tulevista ympäristöoloista, ja arvioidaan niiden pohjalta lajin tulevaa levinneisyyttä.
Tulevaisuudessa yhä pienempi osa Itämerestä jäätyy talvisin. Tämä vaikuttaa kylmään sopeutuneiden lajien selviämiseen Itämerellä.
Itämeren suojelu vaatii sekä monen valtion että monen toimijan yhteistyötä. Mukaan tarvitaan tutkijoita, päättäjiä, järjestöjä, yrityksiä, viranomaisia ja kansalaisia. Ympäristötietoisuuden kasvu tehostaa myös Itämeren suojelua.
Itämeren käyttöä ja kuormitusta ohjataan monilla kansallisilla ja kansainvälisillä sopimuksilla, joiden tarkoitus on varmistaa, ettei meren käyttö heikennä meren tilaa tai meriluontoa. Merenhoidolla ihmisen toimintaa pyritään säätämään niin, etteivät meren palvelut vaarannu.
Merenhoito painottuu keskeisiin meren tilaan vaikuttaviin asioihin. Etusijalla ovat ravinne- ja haitta-ainepäästöjen rajoittaminen, meriliikenteen ympäristöriskien minimoiminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu. Uusia merenhoidon kohteita ovat roskaantumisen hillintä, kalakantojen merkityksen kattavampi huomioiminen, sekä vedenalainen melun seuranta ja haittojen minimointi. Esimerkiksi vedenalaista melua aiheuttavaa rakentamista voitaisiin ajoittaa ekosysteemin häiriöherkimmän ajan ulkopuolelle.
Monet ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset uhkaavat nykyistä Itämerta: rehevöityminen lisääntyy, luontaiset lajit kärsivät ja vieraslajeja tulee lisää. Kaikkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia meriluontoon ja ihmisen toimintaan on vielä vaikea tarkkaan ennustaa. Ilmastonmuutos tuo myös uusia haasteita merialuesuunnitteluun, jonka avulla sovitetaan yhteen meren luontoarvojen suojelua ja monen eri sektoreiden toimintaa.