Merirokko on veneilijöiden riesa

Yksi ensimmäisistä Itämerelle saapuneista vieraslajeista on merirokko, joka saapui Itämerelle jo 1840-luvulla luultavimmin kiinnittyneenä laivojen ja veneiden pohjaan. Nykyisin merirokko on levinnyt koko Itämeren alueelle aina Merenkurkkuun saakka. Itämeren makeavetisissä osissa merirokko ei pärjää, koska se on murtovesilaji.

Merirokosta on haittaa veneilijöille, sillä merirokon toukat kiinnittyvät koville pinnoille, myös veneen pohjiin. Jos toukkia ei harjaa veneen pohjasta pois heti kiinnittymisen jälkeen, ne tarttuvat kiinni todella tiukasti ja niitä on vaikea irrottaa. Jos merirokkoja pääsee kertymään paljon aluksen pohjaan, aluksen virtausvastus kasvaa ja samalla polttoainetta kuluu enemmän.

Koukkuvesikirppu sotkee kalastajien verkot

Koukkuvesikirppu on saapunut Itämerelle Kaspian alueelta, luultavasti laivojen painolastivesien mukana. Koukkuvesikirppu kuuluu eläinplanktoniin. Se on suhteellisen suurikokoinen peto ja saalistaa siis pienempää eläinplanktonia ravinnokseen.

 Jos koukkuvesikirppuja on vedessä paljon, ne limoittavat muun muassa kalastajien verkkoja, joihin ne tarttuvat koukkumaisilla hännillään. Koukkuvesikirppu luokitellaankin haitalliseksi vieraslajiksi.

Liejuputkimadot hapettavat pohjia

Pohjois-Amerikasta saapuneet liejuputkimadot elävät Itämeren pehmeillä pohjilla. Liejuputkimadot kaivautuvat pohjasedimenttiin, jolloin happea sekoittuu pohjasedimentin sekaan.

Jos sedimentti on alun perin ollut kovin vähähappista, muut pohjan eliöt, kuten liejusimpukat, saattavat hyötyä kohonneesta happipitoisuudesta. Toisaalta pohjaa möyhiessään liejuputkimatojen on pelätty vapauttavan pohjaan jo kerran päätyneitä haitallisia aineita takaisin vapaaseen veteen.

Liejutaskurapu on uusi tulokas Itämerellä

Yksi tuoreimmista Suomen vesialueille saapuneista vieraslajeista on liejutaskurapu, jota voi nähdä erityisesti Saaristomerellä. Laji on saapunut Pohjois-Amerikasta ja se löytyi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Liejutaskurapu on ollut Suomen vesillä vasta niin vähän aikaa, ettei sen vaikutuksia mereen juurikaan tunneta. Voi olla, että siitä on haittaa kalastukselle tai se saattaa tukkia putkia – tai voikin käydä niin, että sen on erinomaista ravintoa kaloille. Vaikutuksia selvitetään tutkimuksen avulla.