Meren liikkeet ja jää säätelevät meren oloja, tutkimus auttaa ymmärtämään merta

Itämeri on jatkuvassa liikkeessä. Vesimassat virtailevat ja sekoittuvat. Aallokko velloo, ja merenpinta nousee ja laskee. Välillä meri jäätyy. Fysikaalinen merentutkimus selvittää meren liikkeitä ja muita fysikaalisia tapahtumia. Se auttaa ymmärtämään, millaiset elinolot meri tarjoaa asukkailleen ja miten nämä elinolot voivat muuttua.


Monet voimat liikuttavat merivettä

Osa Itämeren liikkeistä johtuu vesimassojen tiheyseroista. Jokien tuoma makea vesi on kevyempää kuin suolainen merivesi – ja lämmin vesi on kevyempää kuin viileä vesi. Tiheyserot pyrkivät meressä tasoittumaan. Se panee veteen liikettä.

Myös tuulet ja ilmanpaine-erot liikuttavat Itämeren vettä. Ne saavat veden pakenemaan meren yhdeltä laidalta ja kertymään toiselle laidalle. Tämä näkyy merenpinnan korkeuden muutoksina. Tuuli myös nostaa aallokkoa. Itämerellä voi olla 14 metriä korkeita aaltoja, ja niiden vaikutus voi ulottua merenpohjaan jopa 80 metrin syvyydelle.

Tutkimus pureutuu erilaisten liikkeiden merkitykseen

Tutkimus pyrkii ymmärtämään meren erilaisia liikkeitä ja niiden merkitystä. Esimerkiksi aallokkotutkimus selvittää muun muassa hiilen siirtymistä ilmakehän ja meren välillä.

Syvempien vesimassojen tutkimus taas antaa tietoja meriveden kerrostuneisuudesta. Se auttaa ymmärtämään, miten tiheyserot pitävät eri vesikerrokset eristyksissä toisistaan. Kerrostuneisuudella on erityisen iso merkitys Itämeren syvillä alueilla.

Yksi fysikaalisen merentutkimuksen tärkeä aihe on se, miten virtaukset ja pyörteet kuljettavat meressä olevia aineita paikasta toiseen. Tämä ainesten kulkeutuminen takaa meren eliöiden ravinnonsaannin. Jos vesi pysyisi paikoillaan, eliöiden pitäisi uida pitkiä matkoja ravinnonhaussa. Siihen kuluisi enemmän energiaa kuin mitä ne saavat ravinnosta.

Tärkeisiin tutkimusteemoihin kuuluu meren vaikutus ilmastoon – ja ilmaston vaikutus mereen. Suomen ilmastoon vaikuttaa Itämeren ohella erityisesti Golfvirta, joka tuo lämpöä pohjoiseen. Se on osa maapallon valtamerten loputonta kiertoliikettä. Suomalaiset tutkijat ovatkin mukana tutkimassa myös Pohjois-Atlantin vesimassojen liikkeitä.

Tutkimustieto hyödyttää yhteiskuntaa ja elinkeinoja

Fysikaalinen merentutkimus on usein käytännönläheistä. Esimerkiksi vedenkorkeuden vaihteluita kuvaavaa tietoa tarvitaan, kun suunnitellaan meriväyliä tai rannikon asuinalueita.

Öljyntorjunta ja meripelastus taas hyötyvät pintavirtauksia koskevista tutkimuksista. Niiden avulla voidaan ennakoida esimerkiksi öljyn tai esineiden ajelehtimista merellä.

Merijää on Itämeren ja napa-alueiden erikoisuus

Merijää on Itämerellä tärkeä tutkimuskohde. Jäätutkimus tuottaa tietoa merenkulkua ja muuta merellä talvisaikaan tapahtuvaa toimintaa varten. Tutkimuksen avulla luodaan jäätilannetta koskevia malleja ja ennusteita. Ne auttavat tekemään talvisesta meriliikenteestä turvallisempaa ja taloudellisempaa.

Jäätutkimus selvittää merijään esiintymistä ja jääoloja sekä jään fysikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuksen avulla kehitetään merijään kartoitusmenetelmiä sekä malleja, jotka kuvaavat jään rakennetta, dynamiikkaa, paksuuntumista ja liikettä. Lisäksi tutkitaan merijään ekosysteemejä.

Suomalaistutkijat osallistuvat myös arktisen ja antarktisen alueen jäätutkimuksiin. Niissä pääpaino on tieteellisessä tutkimuksessa.