Haamuverkoista on haittaa ympäristölle

Haamuverkot ovat mereen kadonneita tai heitettyjä verkkoja ja trooleja. Toisinaan ne jäävät kiinni vedenalaisiin esteisiin, joskus ne repeävät ja katoavat kokonaan. Ne aiheuttavat haittoja luonnolle, kansantaloudelle ja kulttuuriperinnölle.

Riikka Tevali

Seuraa Twitterissä

Kirjoittaja työskentelee meriarkeologina Museovirastossa

Haamuverkot veden alla

Haamuverkot jatkavat haamukalastamista veden alla, sillä niihin tarttuu usein kaloja, hylkeitä ja lintujakin. Joskus verkot ja troolit osuvat vedenalaiseen kulttuuriperintöön ja voivat jäädä kiinni vedenalaisiin kohteisiin, kuten alusten hylkyihin, sukellusveneisiin tai lentokoneisiin. Etenkin syvällä sijaitsevien hylkyjen ympärillä saattaa olla verkkoa tiukastikin. Kulttuuriperintöön tarttuneet haamuverkot muodostavat uhan luonnolle ja ne ovat tarttumariski myös sukeltajille, jotka tutkivat vedenalaisia kohteita.

Haamuverkkoja poistetaan Suomessakin

Haamuverkot ovat Suomessa melko uusi käsite. Täälläkin on kuitenkin otettu ensimmäiset askeleet verkkojen poistamiseksi hylyistä. Suomalainen sukellusryhmä Badewanne on saanut rahoitusta haamuverkkojen poistamiseen hylyistä Suomessa ja Ruotsissa. Tutustu Badewannen toimintaan seuran verkkosivuilla!

Kun verkkoja tai trooleja poistetaan hylyistä, on huomioitava, että yli sata vuotta sitten uponneet alusten hylyt ovat suojeltua vedenalaista kulttuuriperintöä. Niihin kajottaessa on tärkeää hakea Museovirastolta asianmukainen tutkimuslupa. On myös huomioitava, miten verkon poistaminen vaikuttaa muinaisjäännökseen. Mahdolliset muutokset pitää dokumentoida asiaan kuuluvalla tavalla.

Verkkojen poistaminen edistää kulttuuriperinnön tutkimusta ja luonnonsuojelua

Lue myös tämä

Kaupallinen kalastus

Verkkojen poiston yhteydessä saadaan tietoa hylkyjen kunnosta ja ympäröivästä luonnosta. Luonnonsuojelu ja historian tutkiminen alusten hylkyjen kautta toimivat yhdessä ja hyödyttävät niin tutkijoita, sukeltajia kuin merieläimiä. Tutkimus hyödyttää myös troolaavia kalastajia, kun tietoisuus hylkyjen sijainnista lisääntyy. Näin niitä voidaan väistää, eivätkä kalastajatkaan enää kadota verkkojaan syvyyksiin.

Vuonna 2012 Itämerestä kerättiin yhteensä 22 tonnia kalaverkkoa WWF:n ja Baltic Sea 2020-säätiön yhteisprojektissa. Tällaisesta määrästä on jo mittavaa kansantaloudellista hyötyä, kun nämä haamuverkot eivät enää jatka kalastustaan pinnan alla.

Tiesitkö?

Haamuverkko käsitteenä sai alkunsa Hollannissa vuonna 2009, kun paikallinen sukellusyhdistys alkoi puhdistaa hylkyjä verkoista. Toiminnasta kasvoi kansainvälinen Ghost Fishing Foundation, joka toimii eri puolilla maailmaa.