Arkeologisesti tutkittuja hylkyjä Suomessa
Arkeologisia kenttätutkimuksia tehdään vuosittain useilla hylkykohteilla. Tässä näkökulmatekstissä esitellään kymmenen kiinnostavaa, eri vuosikymmenten aikana tutkittua hylkykohdetta Suomessa. Kaikki hylyt ovat tarjonneet uutta tietoa elämästä merellä vuosisatojen ajalta.
Laura Tuomisalo & Sinikka Kärkkäinen
Kirjoittajat työskentelivät projektitutkijoina Museovirastossa
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu oli kiivaimmillaan. Ruotsin laivasto ampui täyslaidallisen kohti venäläisten saaristofregatti Sviatoj Nikolaita päin, joka kallistui voimakkaasti ja alkoi upota. Viereiseltä alukselta nähtiin, kuinka tämä suuri kolmimastoinen alus upposi: vesi sulkeutui sen päällä ja Nikolai miehistöineen hävisi syvyyksiin jälkeä jättämättä. Vajaassa minuutissa tapahtui tämä uppoaminen. Nikolai vei mukanaan syvyyksiin 400 miestä.
Aikalaiskuvaus Nikolain uppoamisesta (Johnsson, Grönroos, Karttunen 2010:318)
Meriarkeologisen tutkimuksen tienraivaajia
Venäläinen fregatti Sviatoj Nikolai (St.Nikolai) on maamme tunnetuimpia ja ensimmäinen arkeologisesti tutkittu hylky. Kuten kuvaus yllä kertoo, alus upposi Ruotsinsalmen meritaistelussa vuonna 1790. Hylky löytyi noin 17 metrin syvyydestä Kotkan satamaan johtavan laivaväylän parannustöissä vuonna 1948, ja löytö herätti valtavaa kiinnostusta. 42- metrisen aluksen keula oli koristeltu keulakuvalla ja kansi varustettu 38 raskaalla tykillä. Hieno hylky yritettiin jopa nostaa kokonaisena pintaan 1950-luvulla. Yritys kuitenkin epäonnistui. Hylkyä purettiin ja esineistöä nostettiin ylös. 1960-luvulta lähtien toiminta muuttui suunnitelmallisemmaksi ja myös hylky alettiin nähdä arvokkaana tutkimuskohteena. Samalla saatiin paljon uutta tietoa meriarkeologisen tutkimuksen menetelmistä.
Hylystä nostettua esineistöä ja muuta tutkimusaineistoa on esillä Kotkassa Suomen merimuseossa sekä Kymenlaakson museossa. 1950-luvulla nostettuja hylyn isoja rakenneosia on nähtävillä Varissaaressa. Vapaa virkistyssukellus hylylle ei ole mahdollista.
St. Nikolain hylyn kaivauksissa löydetty matkaikoni.
Myös Borstö 1- hylky (kutsuttiin aikaisemmin virheellisesti St. Mikaeliksi) on ollut yksi suomalaisen meriarkeologian tienraivaajista, jonka tutkimuksien aikana meriarkeologisia tutkimusmetodeja on kokeiltu ja kehitetty. Alus ajoi karille Paraisten karikkoisilla vesillä. Koko miehistö sekä arvokas lasti painuivat pohjaan. Lähes ehjänä säilynyt 25- metrinen hylky löytyi 1950-luvulla, minkä jälkeen kohteella on järjestetty useita kenttätutkimuksia 1960-1990-luvuilla.
Kuvassa nihti, jonka takana Borstö 1- hylyn etummaisin masto.
Hylyltä on löydetty poikkeuksellisen paljon arvoesineitä, kultaisia ja hopeisia nuuskarasioita sekä timantein ja rubiinein koristeltuja esineitä. Lisäksi lastina oli runsaasti Meissenin posliiniastioita ja –esineitä, tekstiilejä, väriaineita, puutavaraa, elintarvikkeita, alkoholijuomia ja tupakkaa. Hylyltä löydettiin myös paljon miehistön käyttöesineistöä ja ainakin kolmen vainajan luut. Valitettavasti hylky sai löytöjensä vuoksi nopeasti aarrelaivan maineen, mikä johti luvattomiin sukelluksiin hylylle. Nämä sukellukset aiheuttivat vahinkoa hylylle ja arkeologiselle kokonaisuudelle.
Vuoteen 1997 mennessä hylyltä oli nostettu yhteensä yli 500 esinettä tai esineen osaa. Hylyn tarinaan voi tutustua Kotkassa Suomen merimuseossa. Vapaa virkistyssukellus hylylle ei ole mahdollista.
Vanhimpia Suomesta löydettyjä hylkyjä
Virolahdelta, Lapurin saaren pohjoispuolelta, löytyi vuonna 1975 noin 14 metriä pitkä hylky. Alus on ollut yksipurjeinen, avonainen, kevytrakenteinen ja matalakylkinen. Sillä on liikuttu myös soutaen. Hylky on ajoitettu 1200-1300-luvuille.
Lapurin hylkylöydön perusteella on rakennettu replikoita (kopioita). Yhteen niistä, Helgaan, voi tutustua Liedon Vanhalinnassa. Viikinkivene Sotka puolestaan on nähtävillä Joensuun tilan venesatamassa Sipoossa ja kolmas on nimeltään Hemlösa Rus.
Lapurin hylyn jäänteitä ennen kaivauksia vuonna 1992.
Toinen 1200-1300-luvuille ajoittuva hylky on löydetty Egelskärin saaren pohjoisrannalta, Paraisten ulkosaaristosta. Millainen alus on ollut, mistä se on lähtöisin tai miksi se haaksirikkoutui, ei kuitenkaan pystytä varmuudella sanomaan.
Egelskärin hylyltä on nostettu satoja esineitä ja ne ovat hylyn rakenneosien kanssa näytteillä Suomen merimuseossa Kotkassa. Lastina olleet lukuisat keramiikka-astiat ovat lähtöisin Pohjois-Saksasta, Ala-Saksin alueelta ja kivihioimet todennäköisimmin Norjasta. Lisäksi lastiin kuului pronssipatoja, kirkonkello sekä mahdollisesti kalkkikiveä. Ne tuovat uutta tietoa keskiajan kaupasta ja esinekulttuurista Itämeren alueella. Esineiden lisäksi aluksella on todennäköisesti ollut myös muuta kauppatavaraa, kuten viljaa tai suolaa.
Egelskärin hylyltä löytynyt kirkonkello.
Vuonna 1966 löytyi Kemiönsaaren kunnassa, Metskärin saaren luota, yksi Suomen vanhimmista tunnetuista hylyistä. Löytöä seuranneina vuosikymmeninä hylyltä on nostettu useita esineitä ja niiden kappaleita. Pintaan nostettujen esineiden ja hylyn rakenteen perusteella alus on ajoitettu 1500-luvun lopulle. Alus oli tyypiltään yksimastoinen, puolikannellinen kauppalaiva, joka pystyi toimimaan tarvittaessa eri tehtävissä erilaisissa vesistöissä muutaman hengen miehistöllä. Alkuperämaasta ei ole varmuutta, mutta sen rakenne viittaa hollantilaiseen alkuperään ja esineistö Saksaan, Hollantiin ja Ruotsiin.
Hylystä nostettiin mm. ehjiä keraamisia astioita, pronssisen padan suuosa, laivakeittiön uunin liesilaattoja, puisia esineitä ja laivanosia. Keramiikasta suurin osa on miehistölle kuuluneita ruoanvalmistusastioita. Hylyn tarinaan voi tutustua Suomen merimuseossa Kotkassa.
Sukeltajat Metskärin hylyn perärangan tuntumassa.
Kalastajien tekemiä hylkylöytöjä
Raaseporin saaristossa Hässelholmenin lähellä kalastaneen paikallisen miehen verkot jäivät kiinni pinnan alle vuonna 1977. Kalastaja ilmoitti asiasta ja paikalle tulleet sukeltajat löysivät paikalta vanhan, Esselholmin hylyksi myöhemmin ristityn aluksen jäänteet. Hylky lepää jyrkässä rinteessä 11-17 metrin syvyydessä. Aluksen rakennusmateriaali on tammea.
Hylkyä tutkittiin kaivauksin heti seuraavana vuonna. Tutkimusten tavoitteena oli selvittää aluksen tyyppi ja ajoitus. Löytöinä nostettiin kolmisenkymmentä saviastiaa; ruukkuja, kolmijalkapatoja ja paistinpannuja. Hylystä löydettiin lisäksi rautapata ja osia pronssipadasta. Saviastiat ovat olleet ainakin osittain aluksen lastia, koska niitä löytyi niin paljon. Hylyltä löydetyt esineet on ajoitettu 1500-luvun lopulle. Keramiikka on hollantilaista ja pohjois-saksalaista alkuperää. Aluksen lähtö- tai määränpääsatamaa ei ole kuitenkaan pystytty selvittämään. Hylyn tarinaan voi tutustua Suomen merimuseossa.
Harry Alopaeuksen tekemä pienoismalli Esselhomin hylystä perustuen 1970-luvulla tehtyihin kenttätöihin. Pienoismalli on Suomen merimuseon kokoelmissa.
Ouluun purjehtinut hollantilainen Sophia Maria haaksirikkoutui Hailuodon lähelle vuonna 1859. Yli 100 vuotta myöhemmin paikallisen kalastajan trooli tarttui sattumalta kiinni alle 20 metrin syvyyteen uponneeseen puiseen hylkyyn. Hylky paljastui koffi-tyyppiseksi Sophia Mariaksi, kun oululainen historianopiskelija löysi Oulun maakunta-arkistosta vanhan meriselityksen haaksirikosta, jossa annetut tiedot vastasivat hylystä arkeologisesti saatuja tietoja.
Alus oli tulossa Englannin Hullista Hailuotoon hakemaan lastia Bergbomin kauppahuoneelta. Lähellä Hailuotoa alukselta yritettiin saada luotsia laivaan, mutta tämä ei onnistunut. Hailuodon vesillä se jäi kiinni Pallosenkarilla, sai vuodon, ja upposi täydessä lastissa 19.7.1859. Kuusihenkinen miehistö selvisi haaksirikosta.
Vuosien varrella pintaan nostettiin yli 700 esinettä tai esineen kappaletta, pääosin miehistön käyttöesineistöä, astioita, pulloja, tupakkapiippuja ja työkaluja. Esineet ovat hollantilaista, englantilaista ja saksalaista alkuperää. Hylyn tarinaan voi tutustua Pohjois-Pohjanmaan museossa.
Sophia Marian hylystä tehty pienoismalli Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelyssä.
Meriarkeologisten kurssien tutkimushylky
Hangossa, Tvärminnen itäpuolella sijaitsevan Joskärin saaren mukaan nimetty hylky on ollut merenkulkijoiden tiedossa jo 1800-luvulta lähtien. Lähes 30 metrisen, 1600-1700-luvuille ajoittuvan hylyn voi hyvällä säällä nähdä pinnaltakin, sillä se sijaitsee vain parin metrin syvyydessä.
Hangon kesäyliopisto otti Joskärin tutkimuskohteeksi vuonna 1998. Siitä lähtien eri opiskelija- ja sukeltajaryhmät, kuten meriarkeologit, meribiologit ja tutkimussukeltajaoppilaat, ovat käyttäneet hylkyä koulutuskohteena vuosittain. Matala syvyys ja sijainti Tvärminnen tutkimusaseman lähellä on tehnyt siitä helposti saavutettavan. Arkeologisia kaivauksia onkin tehty jo 12 vuonna.
Hylky on vahvarakenteisen hollantilaistyyppisen purjealuksen pohjaosa, jonka puumateriaali on peräisin Karjalan alueelta. Löydetyt esineet ovat pääosin arkipäiväistä käyttöesineistöä ja miehistön henkilökohtaisia tavaroita. Ne viittaavat Pohjois-Eurooppaan, Hollantiin, Englantiin ja Saksaan. Hylyltä on löydetty paljon esineitä ja orgaanista ainesta, kuten siemeniä, puuesineitä, luita ja nahkaisia kengänosia.
Joskärinkin puurakenteesta suuri osa on jo haaksirikon jälkeen purettu ja käytetty, luultavasti polttopuuksi, rakentamiseen tai huutokaupattu eteenpäin. Alukseen on jäänyt esineistöä vahingossa tai tarkoituksella. Syitä siihen, miksi alus on uponnut tai mistä alus on ollut tulossa ei ole saatu selville.
Joskär 1 hylyn kaivausalueelta löytynyttä köyttä.
Ryöstösaalis ja aarrelaiva
Hangossa, Mulan-nimisen saaren pohjoispuolella sukeltamassa olleet harrastajat huomasivat kaksi kirkonkelloa vanhan, pahoin hajonneen hylyn jäänteiden keskellä 1980-luvun lopussa. Hylyltä on löydetty pistoolin osia, ruutisäiliö, lyijykuulia ja rintahaarniskan osa. Näiden lisäksi löytyi ratsumiehen varusteita, kuten satulan osia, valjaisiin ja asusteisiin kuuluneita metalliosia sekä hihnoja. Aluksesta löydetyt luut kertovat sen mukana uponneen ainakin osan aluksen miehistöä.
Tutkimukset alkoivat Novgorodilaisen Derevjanitskin luostarille kuuluneiden kirkonkellojen nostamisella tammikuussa 1988. Oletetaan, että kellot olivat osa ruotsalaisten sotilaiden luostarista ryöstämää saalista. Dendrokronologisten näytteiden ja löydettyjen esineiden perusteella alus ajoitettiin 1600-luvun alkuun. Löytöihin kuului satoja esineitä, kuten keramiikkaa, puuesineitä, henkilökohtaisia tavaroita ja rahoja. Kaivauksissa nostetut löydöt ovat Suomen merimuseossa, jossa hylyn tarinaan voi tutustua.
Mulanin hylyltä nostetut kellot ja niiden nostajat vuonna 1988.
Yksi Suomen tunnetuimmista hylyistä on hollantilainen kauppalaiva Vrouw Maria. Alus oli matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se haaksirikkoutui myrskyssä Paraisten saaristossa Namnlösa-luodon lähellä syksyllä 1771. Aluksen miehistö pelastui, mutta suurin osa Pietarin hoviin matkalla olleesta arvokkaasta lastista painui meren pohjaan. Alus makaa pohjassa kölillään ja se on säilynyt hämmästyttävän hyvin. 26 metriä pitkän ja 7 metriä leveän laivan kaksi mastoa ovat edelleen pystyssä. Puuosissa on nähtävissä lehvä-aiheisia koristekaiverruksia. Hylky paikannettiin viistokaikuluotaimella vuonna 1999, noin 40 metrin syvyydestä.
Arkistojen kätköistä löytynyt huutokauppa-asiakirja ja Vrouw Marian kapteenin tekemä meriselitys haaksirikosta johdattivat etsijät hylyn jäljille pari sataa vuotta uppoamisen jälkeen. Vrouw Maria sai aarrelaivan maineen Katariina Suuren taideaarteiden takia, jotka kuuluivat aluksen lastiin.
Tutkimuksissa on nostettu esineitä sekä otettu näytteitä pakkauslaatikoista ja tynnyreistä. Hoviin matkalla olleen arvoesineistön lisäksi lasti koostui pääasiallisesti ajalle tyypillisestä kauppatavarasta, kuten elintarvikkeista, kankaista ja väriaineista. Kahvipavut, viinirypäleiden siemenet ja väriaineet, kuten indigo ja krappi, ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin Itämeren kylmissä vesissä.
Tutkimusaineistosta tuotettiin esimerkiksi virtuaalisimulaatio vuonna 2012, joka on katsottavissa Youtubessa. Hyvin säilynyt hylky tarjoaa lukemattoman määrän erilaisia tutkimuspolkuja laivanrakennuksesta siirtomaakauppaan tai hylkyjen säilymiseen. Vapaa virkistyssukellus hylylle ei ole mahdollista. Hylyn tarinaan voi tutustua Suomen merimuseossa.
Sukeltajat Vrouw Maria- hylyn keulassa.