Hankoniemen linnoitukset rakennettiin kolmelle saarelle
1700-luvulla Suomenlahden halki kulki merkittävä reitti idän ja lännen välillä. Rannikkoa linnoitettiin systemaattisesti Ruotsi-Suomen ja Venäjän välisen suurvaltakamppailun alettua. Ruotsalaiset rakennuttivat linnoituksia tärkeiden vesireittien varsille sotilaallisiksi solmukohdiksi.
Hankoniemi ja sitä ympäröivät saaret ovat olleet maamme merenkululle ja puolustukselle strategisesti tärkeitä alueita vuosisatojen ajan. Hangon edustan saaristo oli luontainen suojavyöhyke kaupungille meren suuntaan.
Vuonna 1792 Ruotsin kuningas antoi virallisen käskyn Hangon merilinnoitusketjun rakentamiseksi. Linnoituksia rakennettiin kolmelle saarelle. Gustavsvärnin linnoitus on säilynyt näistä parhaiten. Se kuului samaan puolustusketjuun Helsingin edustan Suomenlinnan ja Loviisassa sijaitsevan Svartholman linnoituksen kanssa.
Gustavsvärnin linnaketta rakennettiin pitkään
Kolmen kilometrin päässä Hangosta lounaaseen sijaitsevan Gustavsvärnin linnakkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1789. Linnoitus rakennettiin pääosin saaren omasta kiviaineksesta, punaisesta graniitista. Saarella näkyy edelleen runsaasti louhinnan jälkiä.
Linnoituksesta suunniteltiin bastionijärjestelmään perustuvaa, porrastettua linnaketta. Rakennustyöt lopetettiin 1800-luvun alussa, ja linnake jäi keskeneräiseksi. Muun muassa tykistötorni jäi rakentamatta.
Vuonna 1809 Hankoniemi siirtyi venäläisille Suomen sodan yhteydessä, ja linnoituksen rakentamista jatkettiin. Vain kolmen vuoden kuluttua linnoitus lakkautettiin tarpeettomana. 1850-luvulla linnake otettiin uudestaan käyttöön Krimin sodan uhatessa, mutta sen ylläpito oli liian kallista. Venäjän ylin johto käski räjäyttää linnoitukset, etteivät ne jäisi vihollisen käsiin. Gustavsvärn tuhottiin vuonna 1854.
Linnoituksen raunioille nousi majakka
Linnoituksen raunioiden sisäpuolelle rakennettiin loisto vuonna 1870. Sen hoidosta vastasi kaksi majakanvartijaa. Lisäksi saareen rakennettiin sumusireeni ja sireenin hoitajan asuintalo vuonna 1900. Talo on ainoa tähän päivään asti säilynyt vanha rakennus saarella. Ennen toista maailmansotaa saari autioitui, ja sodan jälkeen majakka ja muut asuinrakennukset tuhottiin. Muistona näistä on enää rakennusten perustukset.
Saari ei ollut valotta kauaa, sillä jo vuonna 1951 sinne rakennettiin uusi 11 metriä korkea teräsbetoninen loisto. Yksi maamme pienimmistä majakoista hallitsee saaren maisemaa tänäkin päivänä.
Pieni, mutta kiinnostava retkeilykohde
Suomen Majakkaseura on vuokrannut saarella sijaitsevan sumusireeninhoitajan talon Metsähallitukselta. Seura kunnostaa ja entisöi rakennusta mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Saarella on myös aikojen saatossa tehtyjä kalliohakkauksia.
Saaren rannat ovat jyrkkiä, ja yhteyslaituria lukuun ottamatta kiinnittyminen on pienveneille lähes mahdotonta. Saarta ympäröivät syvänteet ovat sukeltajien keskuudessa suosittuja kohteita, sillä pinnan alta löytyy useita hylkyjä. Niihin voi tutustua Kulttuuriympäristön palveluikkunassa.
Lue lisää:
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Saari on kokonaisuudessaan kiinteä muinaisjäännös, joka on suojeltu muinaismuistolailla. Saari on ollut merkittävä osa maamme puolustuksen historiaa 1700-luvulta lähtien. Kohde muinaisjäännösrekisterissä.
Alue on määritelty myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi osana muita Hankoniemen sotahistorian kohteita. Tutustu kohteisiin Museoviraston sivuilla.
Lisäksi saari kuuluu Tulliniemen linnustonsuojelualueeseen.
Vierailu
Hangon kaupunki järjestää saarelle venekuljetuksia. Saaren yhteyslaituriin voi kiinnittäytyä myös omalla veneellä. Liikkuminen saarella tapahtuu omalla vastuulla.
Lisää saaren risteilyistä Hangon sivuilta!
Museoviraston karttapalvelu
P: 6636197, I: 272450 (ETRS-TM35FIN)