Ihmisen toiminta roskaa ympäristöä. Noin 80 % meressä lilluvasta roskasta on lähtöisin maalta. Pääosa meriroskasta on muovia. Yleisin yksittäinen muoviroska on tupakantumppi.

Katso myös tämä

Tupakantumpin matka

Meriroskaa tuottaa esimerkiksi rakentaminen, teollisuus, laiton roskien upotus, vapaa-ajanvietto, liikenne ja kalastus. Aina meriroskan alkuperästä ei ota selvää, sillä samantyyppinen roska voi olla peräisin monesta eri lähteestä. Lisäksi osa roskasta hajoaa ajan kuluessa tunnistamattomaksi. Ihmisten ajattelemattomuus ja huonosti hoidettu jätehuolto lisää osaltaan ympäristön roskaantumista.

Meriroskan koko vaihtelee isosta romusta pienen pieneen mikrohippuseen ja materiaalien kirjo on valtava. Sitä, mistä meriroska koostuu ja kuinka paljon sitä on, selvitetään muun muassa kartoittamalla rannoilta löytyvää roskaa. Rannalla huomaa kertakäyttöisten materiaalien suosion: suuren osan roskista muodostavat muoviset pakkaukset, korkit, astiat ja aterimet.

Muovia käytetään paljon ympäri maailmaa, koska se on muovautuvaa, kestävää, kevyttä ja edullista. Muovi koostuu synteettisistä polymeereistä ja lisäaineista, joita käytetään parantamaan valmiin tuotteen ominaisuuksia. Muovi valmistetaan edelleen lähinnä fossiilisesta öljystä.

Suurin osa Euroopassa tuotetusta muovista käytetään pakkausmateriaalina ja seuraavaksi eniten rakennusteollisuudessa. Kärkilista jatkuu auto- ja elektroniikkateollisuudella ja kotitalouksissa käytettävillä muoveilla. Rannoilta ja meristä löytyy yleisimmin muovityyppejä, joita tuotetaan eniten. Euroopassa yleisimmistä muovityypeistä valmistetaan muun muassa pakkauskalvoja, putkia, säiliöitä, leluja ja juomapulloja.

Katso myös tämä

Muovipussin matka

Muovi on pitkäikäistä ja kelluvaa, joten se kulkeutuu usein kauas veden virtausten, tuulen tai eläinten kuljettamana.

Meressä muovin hajoaminen voi kestää satoja vuosia.

Suuret muovinpalat haurastuvat ja hankautuvat vähitellen pieniksi mikrohippusiksi, joiden matka jatkuu meren ravintoverkossa.

Mikromuovi on alle 5 millimetrin kokoista muovisilppua. Muovisilpusta osa on jo valmiiksi hyvin pientä joutuessaan mereen: tätä muovisilppua kutsutaan primaariksi mikromuoviksi. Primaarista mikromuovia käytetään esimerkiksi teollisuudessa sekä puhdistus- ja kosmetiikkatuotteissa.

Sekundaarista mikromuovia puolestaan irtoaa tuotteista käytössä tai vähitellen ympäristöön joutuneen muoviroskan hajotessa. Tällaista muovisilppua irtoaa esimerkiksi keinokuituvaatteiden pesussa, maanteiltä ajoneuvojen renkaista ja muovipussin hapertuessa luonnossa.

Paras tapa estää mikromuovin matka vesistöön on selvittää sen lähteet ja kulkureitit. Jos mikromuovi ehtii vesistöön asti, sitä on aika toivotonta yrittää poistaa sieltä.

Suomessa ja Ruotsissa tehtyjen selvitysten mukaan suurin osa jätevesipuhdistamoon päätyvästä alle 5 millimetrin kokoisesta mikroroskasta poistui puhdistuksessa.

Kaikista pienimpien roskahippusten, vain nanometrien kokoisten, määrää ja laatua on kuitenkin vaikeaa tutkia. Siksi ”nanohippusten” lähteistä, kulkureiteistä ja päätymisestä vesistöihin tiedetään vain vähän.

Muoviroska on vaarallista meren eliöille. Kalaverkkoon tai muovipussiin takertunut hylje tai merilintu voi kuolla. Kun muovi lilluu aikansa meressä, sen päälle alkaa kertyä jos jonkinlaista eliötä. Tämä päällyseliöstö houkuttaa merieläimiä syömään muovijätettä.

Ajan kuluessa muoviroskat haurastuvat pieniksi hippusiksi, joiden matka jatkuu meren ekosysteemissä. Mitä pienempi hippunen, sitä todennäköisemmin jokin eläin luulee sitä ruuaksi ja syö sen. Mikromuovi voi kiertää ravintoverkoissa lähes loputtomasti.

Laboratoriokokeissa on huomattu, että planktonäyriäiset, simpukat ja monet kalat syövät mikromuovia. Myös luonnossa elävien eläinten sisältä on löydetty mikromuovia.

Osa muovin ominaisuuksia parantavista lisäaineista, kuten ftalaatit ja PCB, on haitallista ympäristölle. Lisäksi muovi imee itseensä vedessä jo olevia haitta-aineita niin, että niiden pitoisuus muovissa voi nousta suuremmaksi kuin ympäröivässä vedessä. Pienten muovihippusten mukana haitta-aineet voivat kulkeutua myös eliöihin. Tarvitaan kuitenkin lisää meriympäristössä tehtäviä tutkimuksia, jotta ymmärtäisimme, millainen riski muovin haitta-aineet ovat Itämeressä.

Roskainen ympäristö houkuttaa roskaamaan lisää. Vähäroskainen ympäristö puolestaan nostaa kynnystä heittää roskia luontoon. Jokainen voi esimerkillään vaikuttaa muiden käyttäytymiseen. Viedään siis roskat sinne minne ne kuuluvat - kierrätykseen uusiomateriaaliksi tai roskakoriin.

Tieto, valistus ja ympäristökasvatus vähentävät roskaamista, joka johtuu silkasta ajattelemattomuudesta. Ympäristöjärjestöt tekevät tärkeää työtä levittämällä tietoa kansalaisille.
Jokainen meistä voi myös vaikuttaa. Jos havaitset korjattavaa paikkakuntasi jätehuollossa, tee parannusehdotus alueen viranomaisille ja päättäjille. Voit myös kirjoittaa asiasta sosiaaliseen mediaan ja lehtien yleisönosastoihin.

Roskaantumista pyritään vähentämään monilla keinoilla: ei pakata tuotteita turhan päiten, ei tuputeta kuluttajille ilmaisia muovikasseja, tehdään kierrättäminen helpoksi ja laitetaan  jätehuolto kuntoon. Muovin tilalle on myös kehitetty vaihtoehtoisia pakkauksia esimerkiksi puusta. 

Ympäristöministeriö ohjaa rantaroskaseurantaa. Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS ry)  hoitaa käytännön seurantaa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.